Outkast – Speakerboxxx/The Love Below

Monille ihmisille jo termi hiphop nostaa karvat pystyyn ja saa välttelemään kyseisen nimikkeen alla tarjottavaa hyödykettä/turhaketta kuin ruttoa. Joskus tuo vältteleminen säästää hermoja ja makuaisteja, mutta joskus voi menettää jotain suurta kuten nyt olisi voinut käydä.

Hieman ihmetyttää, mikä Outkast:n uusimmalla levyllä mielletään levy-yhtiössä niin hiphopiksi, että sitä sellaisena mainostetaan. Tuplaplatalta kun löytyy sellainen vaikutteiden ja genrejen kirjo, ettei tähän arvosteluun mahtuisi niiden luetteloinnin jälkeen juuri muuta. Kyse on tekijäparin erillisistä levyistä, joissa molemmat ovat auttaneet toisiaan, ja ne on nimetty erikseen. Siitä siis kaksi levyn nimeä: The Love Below ja Speakerboxxx. Ensin mainitun cd:n on kasannut tuotoksistaan André Benjamin alias André 3000, Toisen Antwan Patton alias Big Boi. Toinen levyistä on viiden tähden ja toinen on hieman toista heikompi.

Aloittakaamme hieman huonommasta. Selvennöksenä heti alkuun, että tämä levy on huonompi vain siksi, että toinen levyistä on parhaimpia tyylilajiensa ristisiitoksia tähän asti. Speakerboxxx on selvää jatkumoa Outkastin uralle. Kehitystä on tietenkin tarttunut lahkeisiin, mutta muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut. Levy on selkeämmin hip-hoppia kuin paketin toinen levy, vaikka erottuu edukseen genren suuresta tarjonnasta.

The Love Below -nimi pitäisi lausua matalalla sänkykammariäänellä, kuitenkin pieni ironian pilkahdus huulilla, jotta levyäkuulemattomat ymmärtäisivät, mistä on kysymys. André 3000 on kasannut levylleen paletin värejä ja tyylejä, jollaista ei ole aikoihin kuultu, puhumattakaan huikeista instrumentaali- ja laulusovituksista! André tekee irtioton rappia vaivaavaan naisia halventavaan asenteeseen pistämällä leikiksi sukupuolten väliset soidinmenot sekä miesten että naisten osalta. Musiikin pysyessä erittäin vakavasti otettavana epäilyksiä sarkasmin ja ironian puutteesta ei jätetä. Kaikenlaiset ihanat tiput, mehevät puput, tiukat enkelit ja unelmanaiset vilahtelevat sanoituksissa, kuitenkaan halventamatta. Ainutkaan rivi ei alista tai halveksi, ja tämä täytyy laskea suureksi plussaksi! Sanoituksista on mainittava vielä “sivistyneet” dialogikappaleet musiikin välissä.

Musiikillisesti levy liikkuu kuusikymmenluvulta seitkytluvulle suvereenisti: funkahtavat taustat ja stemmalaulut taputuksineen, kaikki parhaat pehmeän ja tumman musiikin puolet samassa paketissa. Hitiksi noussut Hey ya! muistuttaa Jacksonin perheen ja Princen friikkishowta. Happy Valentine’s Day sisältää kuivakkoihin biitteihin ja sampleihin kyllästyneille uutta verta suoniin. Muhkeat taustat ja hyvin säännöstellyt bassot antavat loistavan pohjan levylle.

The Love Below tuo oivaltavia ratkaisuja hip hopin paikoillaan seisovaan genremaailmaan. Helpointa sitä olisi kuvata shampanjaksi ja mansikoiksi, kynttiläillalliseksi, märäksi uneksi tai hienostuneeksi rakkausaamupalaksi. Erinomaista, hyvät naiset ja herrat. Erinomaista. Tutustukaa toisiinne paremmin ja tältä levyltä ainakin sellaisiin makupaloihin kuin Happy Valentine’s Day, Dracula’s Wedding ja Spread.

Kun kädessä on kaksi erilaista levyä ja mahdollisuus antaa vain yksi arvosana, pidän pakettia nelosen arvoisena. Speakerboxxx kolme pistettä ja The Love Below jotakuinkin viisi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-04
Arvostelija : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.