Plain Fade – Datura

Tamperelainen Plain Fade on pitänyt parin vuoden tauon musiikinteossa, johtuen mm. valtion velvoitteesta. Bändin aikaisempi demo, Peel Your Urges, näki päivänvalon vuonna 2001. Itse kuulin tätä TreUnion-bändikollektiivin bändiä juuri näihin aikoihin ensimmäisen kerran ja ihastuin varsinkin bändin Anachronism-kappaleeseen. Datura-single on jonkinmoista alustusta tulevasta pitkäsoitosta.

Ihmettelen, miten bändi pystyy tekemään näin suuren tyylimuutoksen parissa vuodessa, sillä yhtye soitti aikaisemmin alternativemetallia. Kaikki örisemiset, särökitarat ja agressiivisuus ovat jossakin kirmaamassa kukkaniityillä ja loistavat poissaolollaan. Nyt tämä on… jotain. Genreistä viis, mutta hyvää jotakin. Jotkut saattaisivat sanoa tätä tylsäksi, mutta itse kutsuisin tunnelmalliseksi.

Levyn ensimmäinen raita, Trial Balloon, on näistä kahdesta kappaleesta se rauhallisempi ja siinä ollaan kerrankin omaperäisiä ja soitetaan ksylofonia näiden “tavallisten” soittimien lisäksi. Radioheadin synkän melankolinen tunnelmointi tulee hyvin vahvasti mieleen tämän hieman vajaa kuusiminuuttisen kappaleen ajan. Laulajasta saa jopa yhtä huonosti selvää kuin Thom Yorkesta. Kappale tosin ei lähde kunnolla käyntiin missään vaiheessa, vaan jumittaa ja jumittaa, kunnes huomaatkin, että se toimi melkeinpä ylipitkänä introna sitä seuraavalle Daturalle.

Daturassa tulee jo hieman jotakin särmää tähän pelkkään pilvissä leijumiseen. Kappaleen loppupäässä osat vaihtuvat melkein huomaamatta ja ovat progressiivisuudessaan hyvin Toolille tyypillisiä. Vaikka näitä oli progressiivisia elementtejä oli jo aikaisemmalla levyllä, tässä ne on tuotu erittäin paljon esiin. Levyn lopun kaoottisen sekoilun lopettaa erittäin häiriintyneesti kieroutunut monologi lohikäärmeistä.

Levy on niin mahtava, että se jätti minut sanattomaksi. Oikeastaan en haluaisi antaa levylle numeroa ollenkaan, vaan yksinkertaisesti leimata levyn hyväksi. Pojat tekevät kumminkin musiikkiaan omalla tavallaan, sanoin mitä tahansa. Koska jotakin pitää antaa, niin annan sen mikä mielestäni kuvaa parhaiten levyä. Ainoat seikat, mistä haluaisin antaa miinuksia, ovat laulajan ääni ja se, että jäin kaipaamaan lisää, mutta sitä on sitten pitkäsoitolla tiedossa, ja materiaali lupaa todella hyvää sellaista.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-25
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.