Korpiklaani – Spirit Of The Forest

Korpiklaanin juhlissa ei Mehukattia lipitetä. Jos debyyttialbumi Spirit of the Forestin antamaan kuvaan on uskomista, tämä ruokoton metsäläisseura antaa karvojen kasvaa ja vaatteiden kulua. Aurinkoa ei näy juuri koskaan, mutta juhlat jatkuvat aamuun asti ja tanssi, tappelu, laulu ja puukkohippa piristävät elon taivalta ja pitävät mielen virkeänä. Voima rähisemiseen saadaan tietenkin puisista tuopeista siemaillusta kuningasten juomasta, tietää avauskappale Wooden Pints kertoa.

Korpiklaani ei ole syntynyt tyhjästä. Bändin primus motor Jonne Järvelä kipparoi aiemmin Shaman-yhtyettä metallivaikutteisen kansanmusiikin ulapalla, kunnes toiminta vain tuli tiensä päähän. Finntrollinkin Jaktens Tidillä ja keikoilla vieraillut Järvelä ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan kasasi ympärilleen joukon samanhenkisiä risupartoja ja juhlat saattoivat jatkua. Laulukieli vaihdettiin saamesta englanniksi, jotta hölmöimmätkin ymmärtäisivät. Nyt, kun esikoisalbumi on kauppojen hyllyillä, maan korvessakaan ei ole enää hiljaista.

Spirit of the Forest pudottaa aluksi kuulijan takapuolelleen. Metallisilla instrumenteilla vahvistettu kansanmusiikkipoljento ja lead-kitaraa ikään kuin kompensoivat haitari ja viulu vievät täysin mukanaan. Kappalemateriaali vaihtelee aina akustisesta humppaamisesta Ensiferumilta tuoksuvaan God of Windiin sekä eeppisen jylhään With Trees -teokseen. Coverina vedetään perinteinen Juokse sinä humma, joka myös käyttäytyy metsäläisten käsissä bändin kuuloisesti, mutta kuitenkin alkuperäiselle uskollisesti. Erinomaisia sävellyksellisiä ideoita viljellään runsaasti, ja musiikkiin on helppo päästä sisään.

Valitettavasti tarkemmalla kuuntelulla levyltä paljastuu heikkojakin puolia. 14 kappaletta ja vajaat 50 minuuttia ovat sittenkin hieman liikaa, ja loppupuolella biisit alkavat toistaa itseään turhan voimakkaasti. Osa ideoista olisi ehkä vaatinut enemmän kypsyttelyaikaa. Nyt muutaman erinomaisen kappaleen rinnalla tarjotaan joukko puolivillaisempia esityksiä. Keskittyminen musiikkiin herpaantuu ajoittain, kun osa raidoista saa lyömään nyrkkiä ilmaan, ja loput houkuttelevat painamaan next-näppäintä.

Toinen puute liittyy vokalisointiin. Järvelän käheän ja puhtaan välimaastossa seilaava laulu sopii kyllä musiikkiin, mutta lontoon ääntäminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla. Shamanin aikaan moni ei varmasti osannut kommentoida saamen ääntämisestä mitään, mutta globalisoituneessa euro-Suomessa lausunnan puutteet kyllä huomaa. Esimerkiksi through the grey stone tuo mieleen enemmänkin postinkantajan sananparren through the rain and snow. Ei seikka levyn kuuntelua pahasti haittaa, mutta kyllähän oikea ääntäminen luetaan nykyisin aika itsestäänselviin vaatimuksiin, kun musiikkia lähdetään englanniksi tekemään. Ensi kerralla sitten paremmin.

Puutteistaan ja epätasaisuudestaan huolimatta Spirit of the Forest kätkee sisälleen monta hiottua timanttia, jotka vain odottavat löytäjäänsä. Levy on ehdoton hankinta kansanmusiikkiin ja raskaampaan ilmaisuun tykästyneille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-30
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.