Grateful Dead – The Very Best Of Grateful Dead

Sanfranciscolainen Grateful Dead oli yksi ensimmäisiä psykedeelisen rockin suuria nimiä. Vuonna 1966 ensimmäisen singlensä julkaissut bändi on välttynyt keulahahmo Jerry Garcian poismenon jälkeenkin pahimmalta kokoelmalevyjen tulvalta, niitä on virallisesti julkaistu vain muutamia. Sen sijaan erilaisia livetaltiointeja on ilmestynyt useita kymmeniä, bändi kun tunnettiin etenkin hyvänä ja improvisaatiokykyisenä livebändinä soitettavien biisien keston yltäessä toisinaan lähemmäs tuntia. Pitkälti livesuorituksiin bändin saama kulttisuosio ilmeisesti perustuikin.

Tämä 17 biisin kokoelma on ensimmäinen, jolle on koottu biisejä kaikilta niiltä eri levymerkeiltä, joille bändi teki levyjä. Kokoelma on Warner Musicin alaisuudessa toimivan Rhino-merkin julkaisu, joten luonnollisesti se painottuu Warner-kauden levytyksiin ja erityisesti vuoden 1970 levyihin Workingman’s Dead ja American Beauty, joilta on yhteensä seitsemän biisiä mukana. Ne edustavatkin tämän levyn parhaimmistoa mm. biiseillä Uncle John’s Band, Friend Of The Devil, Box Of Rain ja Casey Jones, jotka kaikki soivat ja helisevät yhtä kauniisti kuin ennenkin.

Muilta osin Warner-kausi on todella huonosti edustettuna. Kahden mainitun levyn aikaan bändin musiikki oli jo pysyvästi muuttunut rennon country- ja blues-vaikutteisen puoliakustisen rockin suuntaan, ja bändin sitä edeltänyt sähköisempi psykedeliavaihe on unohdettu miltei kokonaan. Neljä ensimmäistä levyä olivat psykedeelistä rockia parhaimmillaan, mutta näiltä levyiltä on mukaan mahdutettu debyyttilevyltä kuin pelkkänä kuriositeettina vain yksi biisi, The Golden Road (To Unlimited Devotion).

Levy on muutenkin koottu vähintäänkin puolivillaisesti. Muille levymerkeille tehdyiltä levyiltä on napsittu mukaan biisi sieltä ja toinen täältä. Kokoelma ei myöskään esittele biisejä kronologisessa järjestyksessä, joten kaksi vuonna 1987 äänitettyä biisiä, Touch Of Grey ja Hell In A Bucket, hyökkäävät yöradioystävällisine kasarisoundeineen melko ikävästi päälle muuten aikavälille 1967-1978 sijoittuvan kokoelman keskeltä. Muutenkin levyä kuunnellessa tuntuu, että sille on tahdottu koota kaikki radioystävällisimmät ja kevyimmät biisit koko bändin tuotannosta, mikä saa levyn kuulostamaan puuduttavan tylsältä. Etenkin juuri noissa myöhemmissä vaiheissaan 80-lukua lähestyttäessä bändi näyttää hukanneen kaiken alkuperäisen terävyytensä.

Kokonaisuutena tämä kokoelma on epätasainen ja biisivalinnoissa on mukana liikaa täytebiisejä ja liian vähän niitä todellisia parhaita. Itse olisin vaihtanut noin puolet levyn sisällöstä johonkin ihan muuhun. Tätä levyä ei voi suositella Grateful Deadiin tutustuvalle, vaan mieluummin tutustuminen kannattaa aloittaa vaikkapa vanhasta What A Long Strange Trip It’s Been -kokoelmasta. Olisipa Rhino julkaissut sen remasteroituna ja lisämateriaalilla varustettuna tämän varsin turhan kokoelman sijaan.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-27
Arvostelija : Aki Kuosmanen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.