Mark Joseph – Scream

Mark Joseph on nuori britti, joka luottaa vakaasti omiin voimiinsa. Debyyttilevy Scream on niin pitkälle omaa tuotantoa, ettei se paljon enempää sitä voisi olla. Promootiota, tuotantoa ja artistin nimeä kantavaa levy-yhtiötä myöten langat ovat saman miehen näpeissä.

Tulos kuulostaa lukion musiikintuntien lahjakkaan oppilaan hengentuotteelta. Yksijäsenisenä bändinä toimiminen sujuu eikä äänivaroja turhaan säästellä. Näkemystä puuttuu, joten lattealta kuulostaa. Eri tyylien parissa operoidaan kovin kiltisti, rajoja kokeilematta. Siksi Moody Blues ei ole bluesia vaan korkeintaan jotain ihan kivaa. Samasta syystä mukavasti alkava Lennonin Womanin tyylinen Lady Lady alkaa tympäistä aikoja ennen loppumistaan.

Sävellykset eivät ole kamalan huonoja, mutta niitä, kuten myös sanoituksia, vaivaa ennalta-arvattavuus. Kappaleet, ja todennäköisesti itse artistikin, olisivat vaatineet vielä kypsyttelyä. Levyä kuunnellessä alkaa ylipäätään tuntua epäterveeltä, että sen bändisoitosta vastaa yksi ainoa ihminen. Minkä takia Joseph ei ole koonnut yhtyettä? Tämä on niin perusmusiikkia, että sen takana toivoisi olevan oikean kokoonpanon, eikä se aseta soittotaidollekaan mahdottomia vaatimuksia. Jos Mark Joseph olisi onnistunut yrityksessään paremmin, en urputtaisi. Nyt olen varma siitä, että useamman ulkopuolisen painava sana olisi tehnyt tuotokselle hyvää. Aina se, mikä omasta mielestä on parasta, ei ole parasta, mihin pystyy.

Levyn kansilehtinen on stailaamaton ja amatöörimäinen, kuten sopii odottaa. Se esittelee kuvasarjan: Tässä Mark soittaa kitaraa, tässä Mark soittaa rumpuja, tässä bassoa ja tässä hän katsoo kameraan ruskeilla silmillään. Toivottavasti kuvat ovat vitsi. Muussa tapauksessa: huh, mikä narsisti.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-14
Arvostelija : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.