Flogging Molly – Swagger

Jo toistamiseen vuoden parhaimmat tanhut tarjonneen irkkupunkryhmän kaksi pitkäsoittoa on nyt julkaistu uudelleen remasteroituina digipak-versioina. Jos omakustannelive Alive Behind the Green Dooria ei lasketa, on tämä alun perin vuonna 2000 ilmestynyt Swagger seitsikon debyytti, ja erittäin vahva sellainen.

Tässä pieni tyylikuvaus niille, jotka eivät vielä tunne tätä mainiota amerikkalaisorkesteria. Flogging Molly sekoittaa irlantilaista kansanmusiikkia ja punkia vähän saman tapaan kuin The Pogues aikoinaan, mutta vauhdikkaammin ja vimmaisemmin. Aikalaisbändeistä Dropkick Murphys on tyylillisesti jokseenkin lähellä, mutta heidän punkissaan on enemmän sellaista futis/kannustuslaulu -meininkiä. Monesti myös tuntuu siltä, että laulajakitaristi Dave King orkestereineen oikeastaan tekee ihan perinteistä kansanmusiikkia, joka vaan on soitettu punkin säröisellä ärhäkkyydellä.

Ongelma, joka auttamattomasti tulee vastaan kun tämäntyylisen, timantinkovan livebändin levyä kuuntelee, on materiaalin samankaltaisuus. Sama humppapoljento tulee vastaan lähes jokaisessa biisissä, mikä ei liiemmin keikalla häiritse, mutta levyltä kuultuna se alkaa nopeasti kyllästyttää. Flogging Molly on kuitenkin ovelasti välttänyt pahimmat tasapaksuudet vuorottelemalla rokkaavaa riehakkuutta ja akustisempaa tunnelmointia, sekä lisäämällä sekaan hieman erikoisempia aineksia.

Flogging Molly ei ole täysin lukkiutunut perinteiseen irlantilaistyyliseen ilmaisuun, vaan tarjoaa viulu-, huilu- ja haitaripitoisen folkin lisäksi myös vaikutteita muista musiikkityyleistä. Baarilaulu The Worst Day Since Yesterday sisältää runsaasti kantrielementtejä ja pääosin espanjaksi laulettu Juan el Sentimental herättää trumpetillaan Rion karnevaalihenkeä. Levyn vahvimmiksi kappaleiksi nousevat jo mainitun Juan-iloittelun ohella levyn avaava merirosvolaulu Salty Dog ja Devil’s Dance Floor, nimensä mukaan pirunmoinen tanssijalan vipauttaja. Seitsemänminuuttinen Dave King -elämänkerta Black Friday Rule on ehkä piirun verran liian pitkä, mutta hieno biisi kuitenkin.

Jos irkkuhenkisestä menomusiikista pitää, on Swagger hankkimisen arvoinen levy. Eikä kannata hätäillä, jos levy alkuun kuulostaa yhdeltä pitkältä pubi-iltamalta. Kyllä ne todella hyvät kappaleet alkavat muutaman kuuntelun jälkeen erottua perushumpista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-08
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.