Flogging Molly – Drunken Lullabies

Viime vuonna ilmestynyt Drunken Lullabies tarjoaa pääosin samaa menoa kuin debyytti Swagger. Tosin aavistuksen verran vakavamman oloinen tämä kakkoslevy on. Enemmän viulun, huilun, mandoliinin ja haitarin kuin sähkökitaran voimalla rokkaavassa irkkupunkissa on jälleen kaikki perusainekset kohdallaan, mutta itse kappaleet jakautuvat nyt selkeämmin humppahelmiin ja täytetanhuihin. Helmiä on onneksi enemmän kuin kourallinen, joten jonkinasteisesta loistolevystä voi kyllä puhua.

Folksävyt ja -melodiat ovat tietenkin vahvasti pinnalla, ja välillä tehdään myös etnisiä seikkailuja muualle kuin Irlantiin, kuten klezmer-henkisessä Another Bag of Bricksissä ja basisti Nathan Maxwellin laulamassa bazouki-sävytteisessä Cruel Mistressissä (se tämän levyn pakollinen meriaiheinen laulu). Flogging Molly osaa todella puristaa perinteisistä soittimistaan kaiken irti, luoden todella täyteläisen kuuloisen ja orgaanisen äänimaailman. Jo pelkästään sitä on ilo kuunnella. Äänittäjänä on muuten toiminut eräs Steve Albini.

Sävellyksellisesti Drunken Lullabies on piirun verran debyyttiä kypsempi ja monisävytteisempi kokonaisuus. Vahvimpia esityksiä etsiessä ei voi ohittaa levyn aloittavaa nimibiisiä, jonka on livenäkin todettu olevan mitä mainioin yhteislaulukappale. Sitä seuraavassa What’s Left of the Flagissä teksti ja sävellys yhdistyvät oivallisella tavalla, ja uhmakas Rebels of the Sacred Heart sisältää sekin loistavan kertosäkeen. Kapakkavalssi Death Valley Queen ei tosin ”riivi” sydäntä yhtä voimakkaasti kuin kaljatuopin ääressä livenä kuultuna.

Dublinissa syntynyt ja kasvanut Dave King luottaa sanoituksissaan irlantilaisen kansanlauluperinteen peruskuvastoon, eikä lähde juurikaan seikkailemaan uusille urille. Laulut ovat kuin baarissa kerrottuja tarinoita, liioiteltuja muisteloita, jotka ovat täynnä suomalaisellekin laulukulttuurille tuttua kaipuuta ja itsesääliä. Ja katolilaisia kun ollaan, tehdään myös nöyränä tiliä yläkerran ukon kanssa. Riehakkaampaan Swaggeriin verrattuna Drunken Lullabies sisältää enemmän traagista alavirettä ja teksteissä viitataan milloin verisiin taistoihin, milloin kuolleisiin tovereihin ja sukulaisiin. Mutta olipa huoli mikä tahansa, löytyy siihen aina yksi ja sama lääke: tuoppi Guinnessia. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäs…

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-08
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.