Sera – Sudet

Kontiolahtelainen kuusijäseninen Sera soittaa neljännellä omakustanneäänitteellään neljä biisiä modernia suomenkielistä poprockia selkeillä radiopop-sävyillä. Ep on esimakua vuoden 2004 lopulla julkaistavasta pitkäsoitosta.

Nimibiisi Sudet lähtee soimaan ensimmäisenä säkättävien ja pulputtavien discokonesoundien hallitessa äänimaisemaa, johon laulu tulee mukaan hieman imelänä huokailuna. Biisin sävellyksessä ja yleisessä toteutuksessa on kuultavissa jonkinlainen kaupallisen soundin etsiminen, mutta rakenteeltaan biisi on jotenkin hajanainen ja kertosäe kuulostaa siltä kuin se olisi jostain aivan toisesta laulusta. Teksti tuntuu myös hieman puolivillaisesti kyhätyltä. Se ei varsinaisesti kerro tarinaa, vaan vain yhtä pientä tilannekuvausta, joka ei onnistu kantamaan biisiä loppuun asti. Toki kuulijan mielikuvitukselle on hyvä jättää pelivaraa, mutta mielenkiinto on herätettävä ensin.

Seuraavana vuorossa olevan Et Kuollut Koskaan -laulun aloittavat konesoundit ovat vielä mauttomammat kuin avausraidassa. Konemusiikin ja perinteisemmän pop- tai rockmusiikin yhdistäminen on vaikea laji, jossa harva onnistuu ja tässä mennään pahasti riman ali. Koneosuus on lisäksi aivan turha, koska koko muu biisi mennään läpi ilman rytmikoneita ja kontrasti intron ja itse biisin välillä on liian räikeä. Säkeistön laulumelodia kuulostaa miltei suoralta CMX-lainalta, ja laulajan “imitaatio” vielä vahvistaa tuota vaikutelmaa. Kertosäkeessä bändi onneksi kuulostaa omalta itseltään ja siinä on havaittavissa jopa selvää radiohittiainesta.

Kolmas raita Myrskyn Merkit on biisinä levyn ehjin ja toimivin kokonaisuus. Sävellys on kauniin melankolinen ja luo tekstin kanssa tunnelman, joka on mahdollista kokea. Sovitus on kaikkine viuluineen upea ja huomattavasti toimivampi kuin kahden ensimmäisen biisin melko väkinäiset konekokeilut. Päätösbiisi Ei Se Totta Ollutkaan kulkee hitaasti ohi melko mitäänsanomattomana, sanoista ei saa oikein minkäänlaista otetta ja koko biisi jättää tyhjäksi.

Minulle tällä levyllä ei ollut paljon tarjottavaa. Konesovitukset pilasivat kokonaisuutta räikeydellään, biisimateriaali kuulosti pahimmillaan osista kootulle ja tekstit tuntuivat enimmäkseen sisällöttömiltä. Potentiaalisia aineksia toki oli ripoteltu useisiin kohtiin, mutta ne täytyisi saada vielä tiivistetyksi paremmin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-05
Arvostelija : Aki Kuosmanen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.