Ruoska – Riisu

Loistavaa. Kerrankin joku suomimetallibändi viitsii lähestyä genreään uudesta näkökulmasta. Sekundatimot ja sekundahynyset on nähty ja kuultu jo moneen kertaan, mutta Rammsteinin suomalaiseen versioon ei ole vielä törmätty.

Riisu on Ruoskan toinen täyspitkä albumi. Syntetisaattorien käyttöönotto on tehnyt ehdottoman hyvää bändille, ja omalla tyylillään se erottuu suomijunttaajien tasapäisestä joukosta. Ruoskan soundi on hyvin lähellä Rammsteinia, mutta suomen kielen ansiosta Ruoskan ilmaisu kuulostaa täysin omanlaiseltaan.

Hyvin hioutuneesta tyylistään huolimatta Riisu sisältää silti useitakin heikkoja kohtia; mitäänsanomatonta perusjunttaa löytyy ainakin kappaleiden Puhe ja Rauta valittaa muodossa. Väsähtänyt perusrynkytys tuntuu välillä hiipivän esiin myös muidenkin biisien keskeltä.

Onneksi vastapainona levyn huippukohdat ovat erittäin hienoja. Kasarisyntikoilla tyylikkäästi varustetut ja hienojen sävellysten ympärille rakennetut Kuka luopuisi kuolemastaan ja Airut laittavat hevimiehen ihon kananlihalle, ja rujommat Elon hellä ja Synkät soinnut rujot riimit pakottavat jalan väkisinkin pumppaamaan tahtia.

Ruoska viljelee monia erittäin tyylikkäitä ja nerokkaitakin elementtejä, mutta ideaa olisi voinut viedä vieläkin pidemmälle. Riisun kuunneltuaan jää tunne hieman vaisusta kokonaisuudesta. Syntetisaattori-idea esimerkiksi on selvästi keksitty vasta, kun biisit ovat olleet jo valmiina. Syntikkakuviot kun kuulostavat juntan seassa paikoin pahasti päälle liimatuilta.

Ja kyllä ne Niskalaukaus-vaikutteetkin siellä taustalla kuuluvat. Liiankin hyvin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-08
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.