Blinded Colony – Divine

Ruotsin ikioman döödistehtaan, Mastering Roomin vermeistä löytyy ilmeisesti kytkin, jolla on kaksi asentoa: “A – Dödsmetal” ja “B – Icke Dödsmetal”. Samasta In Flamesinkin hyväksi havaitsemasta äänimuotista A lohkaistaan nyt myös Blinded Colonyn esikoinen, Divine. Jumalaisesta taikka pyhästä metallimeiningistä ollaan vielä kaukana, mutta siedettävään tulokseen ylletään helposti.

Ilmeisesti jopa Finnbergillä on vielä jäljellä jotain opittavaa masteroinnista, sillä turhan latteaksi tiivistetyt soundit eivät oikein kipinöi, vaikka ammattimaiselle toki taas kerran kuulostavatkin. Etenkin rummut kärsivät soundeista, ja virveli jää melko yleispätevästä taonnasta huolimatta ajoittain jalkoihin. Lauluefektointi on onnistunutta, ja kitarat jyrisevät asiaankuuluvasti. Reroute To Remainiä on ilmeisesti tullut kuunneltua. Ja sen huomaa. Etenkin lauluosuuksista ja niiden soundeista tulee vahvasti mieleen Anders Fridénin räyhälaulu, vaikkei aivan niin terävään tulkintaan kyetäkään.

Kuusikielisillä taotaan kahdeksasosia aina kyllästymiseen saakka, ja aika ajoin sorrutaan tyystin munattomiin melodiakulkuihin. Suhteellisen hyvätasoiseen tappoon tämäkin bändi joka tapauksessa pystyy, ja on se jälkikin sen mukaista. Perkeleen ruotsalaiset – ne ne osaa. Kovin omintakeiseksi tai värikkääksi ei materiaalia pysty kuitenkaan väittämään, ja koska kiekko on vielä lyhyenläntä yhdeksän biisin ja kolmenkymmenenkuuden minuutin voimin, ei kuuntelija ehdi täysin vakuuttua yhtyeen tarjonnasta. Muutaman kuuntelun jälkeen levy paranee hieman, mutta vain hieman.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-16
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.