Nickelback – The Long Road

Nickelback ei olekaan, kuten minäkin luulin, amerikkalainen yhtye. Nickelback tulee Kanadasta. Se, että yhtye ei tulekaan Amerikasta on suuri asia, kun ajatellaan sitä faktaa, että se on saavuttanut lähes kaiken, mitä musiikkibisneksessä voi saavuttaa. Ainakin jos tämä kuuluisuus mitataan dollareissa, euroissa, jeneissä tai ruplissa.

Levyn ensimmäinen biisi Flat On The Floor yllättää kuin ripuli piknikillä, mutta miellyttävällä tavalla. Nickelback kuulostaa mukavasti rokkaavalta. Mutta sitten kakkosraita Do This Anymore avaa tietä kolmosraita Somedaylle, joka heittää peliin TV:stä tutun pilvenpiirtäjän kokoisen amerikkarock-soundin. Ja heti heitetään hyvästit rokkaavuudelle.

Levy-yhtiön tiedote jaksaa mehuttaa bändin olevan vuoden 2002 soitetuin rock-artisti Amerikassa. Onhan tuo hieno saavutus, mutta. Suurin syy Nickelbackin tajuttoman suureen suosioon on se, että bändi tekee ”heavyä” tytöille. Laulaja Chad Kroeger laulaa hieman karhealla äänellä kauniita melodioita, jotka eivät ilmeisesti Amerikassa kuulosta liian imeliltä.

Saavutuksista ja titteleistä huolimatta The Long Road ei ole huono levy, vaikka suuri kiusaus tylyttämiseen onkin. Flat On The Floorin lisäksi Believe It Or Not on slovariviidakossa toimiva biisi. Eikä ole syytä teilata slovareita kokonaisuudessaan. On levyllä pari toimivaakin hidasta rallia, joista Should’ve Listened välttää bändin pahimmat maneerit ja kuuluu levyn hyvien biisien luetteloon.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-31
Arvostelija : Tuomas Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.