Madog – Fairytales Of Darkness

Albumi alkaa introlla, jossa on jotain oven narinaa jne. Ensimmäinen varsinainen biisi alkaa rytinällä, josta tulee mieleen sekä Stratovarius että Gamma Ray. Stratovarius biisin nopeudesta ja Gamma Ray laulajan äänestä, joka tässä tapauksessa ei ole hyvä asia. Vokalistin ääniala on kapea ja itse ääni eleetön. Ekassa biisissä häiritsemään jää kerstsissä liian paljon laulun päälle miksattu kitara.

Kolmannesta viisusta tulee mieleen Land of Free (Helloween)… ja siihen sitten mielikuvat loppuvatkin. Koko albumi on tehty tusinapowerityylillä, joskin biisit ovat bassovoittoisempaa tavaraa kuin power yleensä on. Tusinapowerista Madog eroaa myös jyräkitaroillaan, mutta muuten biisit ovat samaa sontaa kuin mitä suurin osa uusista ja vähemmän uusista power-bändeistä on. Välillä ihmettelen, onko jossain järjestetty “Haluatko Helloweeniksi tai Stratovariukseksi”- kisa… Vai mistä näitä oikein sikiää? Suosittelen, mikäli kuuntelija haluaa aivovaurion.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-26
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.