Mistress – II: The Chronivisor

Parin ep:n, yhden splitin ja ensimmäisen kunnon levynsä kiihdyttämänä brittiläinen Mistress on kerännyt kehuja ja edennyt sludgevoittoisella polullaan toiseen pitkäsoittoonsa, II: The Chronovisoriin. Bändin ydinkaksikon muodostavat Mick Kenney ja Dave Cunt ovat tulleet tutuiksi myös muista heviakteista, kuten Anaal Nathrakhista ja Frostista.

Melko omintakeista vääntöä on tiedossa tämänkin julkaisun myötä. Enemmän punkkiin ja jopa grindiin nojaava sludge ei ole siis sitä rokkaavaa Iron Monkey -tyylistä möyrintää, vaan Mistressin sulosoinnut tuovat mieleen enemmän Napalm Deathin. Matala ja vääristynyt kitara luo iloisen elon ympärille ilkikurisen riffimuurin, samalla kun Misery-vokalistin rajoja rikkovat ja valittavat rääkäisyt tuudittavat kuulijan kuolleen nyky-yhteiskunnan väkivaltanäytelyyn.

Pissasta ja Sartren filosofioista ammentavat lyriikat ovat kyllä sitä likaisinta mahdollista kieltä, mihin olen hetkeen törmännyt. Sanansäilä on silti hallussa eikä ala-astekuittailuun tai goreryöpytykseen vajota. Koko maailman täyttävän ihmislietteen vihaaminen muodostaa levylle käsinkosketeltavan tunnelman. Ajan saatossa mikään ei ole paremmaksi muuttunut, ehkä levyn nimikin siitä kertoo.

Soundipuolella ollaan toimittu ammattimaisesti ja Necrodeath-studion nimestä huolimatta ennakkoluuloiset voivat huokaista helpotuksesta. Silti mistään kliinisestä triggeriapinoinnista ei ole kyse, vaan Wanker Colonyn sanoja lainatakseni levyn päätteeksi voi todeta: “Soft as a prayer, it was fucking obscene.”

Lokakuun lopun jäisillä loskakeleillä patoutumien purkaminen helpottunee huomattavasti, kun omistat tämän hetken parhaan sludge-julkaisun. A-luokan äänisaastetta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-28
Arvostelija : Lassi Kojola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.