Ruotomieli – Jos Ei Kruunu Mahdu Päähän, Vuollaan Pala Otsaa Pois

Ruotomieli on yhtye, jota kerrassaan mielissään katselisi livenä. Sen verran räyhäkäs tekemisen ja menemisen meininki kuultaa läpi yhtyeen esikoispitkäsoitolta. Oululaisyhtyeen saundi on sekametelöivä kombinaatio herkkiä, psykedeelisiä fiilistelyjä ja raivokkaita lihaksenreväyttäjäbiisejä.

Levy lähtee liikkeelle herkällä kitarafiilistelyllä Tervetuloa yöhön, joka tuo mieleen Sir Elwoodin Hiljaisten Värien akustiset kappaleet. Kauan ei kuitenkaan jakseta helluilla, vaan mukaan otetaan kahmalokaupalla räkää ja realismia. Perisuomalainen Kansalaiset-tyyppinen meininki sekoittuu nariseviin sähkökitaroihin ja synapimputteluihin.

Äänimaailma on rikas, onhan perussoitinten joukossa lähes kaikkea pesusaavista lehmänkelloon, ja soittajienkin joukko on kirjava. Ainakin osalla heistä on selvästi taito hyppysissään. Luu ja henki -tyyppiset savunhajuiset tunnelmoinnit kumartavat menneille bluestaitureille, ja Yksinäisen aikamatkaajan kosminen blues -kappale on kuin suurenkin stadionbändin massiivinen instrumentaali-loppurutistus.

Levyn raikkautena on siitä läpi kuultava tekemisen tuntu ja soitannan ilo. Levy kuulostaa ajoittain suoraan livekeikan taltioinnilta, minkä vuoksi saunditkin sekoittuvat välillä puuroiseksi. Yllätyksiä levyllä piisaa heti ensimmäisestä kappaleesta asti, jopa liikaakin. Mutta lämpöä vanhan The Doors -fanin sydämeen tuovat useat Ray Manzarek -henkiset tilutukset, ja Led Zeppelinin suuntaan kumarretaan mm. Synti-kappaleessa.

Kuten levyn riemastuttava nimi on kertoo, J. Aslak Räsäsen sanoituksissa on heikkisalomaista realismia sekoitettuna omintakeisiin kielikuviin: Mutta tyttöhyvä muistapa tämä: kun sun cupidos on kännissä, se kusella nuolensa huuhtoo ja silmämuniin tähtää (Ruoste ei nuku koskaan). Toisinaan perirunollisiin loppusointuihin pyrkiminen tuottaa hymyilyttäviä lopputuloksia, kuten Ajat mut juomaan -kappaleessa: Yritin kuinka vaan sä tuplasti laitat vastaan. Ja joku tässä haisee – onko se mä vai sun pasta?

Ajoittain siis paahdetaan kieli poskessa, mutta mitä muuta voisikaan odottaa soittajilta, joiden taiteilijaniminä on Masa Yards (basso), Las Vegas Kusi (kitara) ja Toni Longshot (rummut). Avaruustrippailuista hypätään sujuvasti värisevään lihaan ja maailmanparannuksesta katkeriin ihmissuhteisiin.

Levyn epätasaisuudesta huolimatta se on aivan mainio pala. Mutta kuten jo aiemmin tuli mainittua, parhaiten yhtye toimii varmasti livenä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-19
Arvostelija : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.