Lamb Of God – New American Gospel

Lamb of God on varmaankin tuttu kaikille ulkomaisia musiikkilehtiä lukeville, mutta täällä armaassa kotomaassamme jo vuonna ’94 aloittaneesta bändistä ei ole kuultu halaistua sanaa oikeastaan koskaan. Julisteita, levyarvosteluja tai videoita ei ole ainakaan minun silmiini ole osunut valtavirtamediassa ja bändi olisi jäänyt minultakin unholaan, ellen olisi joskus jonkun promolevyn mukana bändin kappaletta kuullut ja samantien ihastunut yhtyeeseen.

Lähintä vertailukohtaa ei bändille oikein suoralta kädeltä osaa nimetä. Kyseessä on kuitenkin jonkinsortin death/thrash -kollaboraatio, mihin on sotkettu mukaan hiukan melodioita. Suuri ja fiksu All Music Guide pitää yhtyettä death/blackmetallina, mutta en itse vetäisi näin ankaraa linjausta bändin tyylistä puhuttaessa, sillä niin tuoreelta ja innovatiiviselta New American Gospel kuulostaa allekirjoittaneen korviin.

Kappalerakenteet eivät ole sitä perinteisintä verse-chorus-versea, mikä eniten miellyttää hermoja ensikuulemalta. Kappaleisiin on siis hyvin vaikea päästä sisään ensimmäisellä ja toisella kuuntelukerralla, mutta parhaat levythän yleensä aukeavat hitaammin. Soppaa sekoittaa vielä se tosiasia, että vokalistin ääni on eräs omituisimmista, mitä hevimetallin rintamalla on koskaan kuultu. Etäisesti yrjöämisen ja nielemisen sekoitelmalta kuulostava vokalisointi sopii muutenkin näin raakaan mättämiseen kuin naula päähän, joten mitään Devourmentin kaltaista ei ole luvassa. Rumpali on nopea ja kikkailee kompinkäännöksillään varsin lahjakkaasti.

Suurempia mokauksia ei levyltä onnistu paikallistamaan ja nekin pienet tyrimiset, jotka korviini osuivat, olivat vain hyvää vastapainoa nykypäivän ylikliiniselle ja Pro-toolsilla millilleen hiotulle metallille. Eniten kitaristeissa miellytti se, ettei turhiin tilutuksiin sorruta, vaikka tilaisuuksia olisi ja varsin yksinkertaisilla tempuilla on saatu aikaan näinkin muhkea kitaravalli, jonka tarkoitus on vain kannattaa vokalistin ja rumpalin möykkäämistä.

Yleinen soundi levyllä on kyllä valitettavasti erittäin tuhnu. Ehkä jopa liian tunkkainen ja rosoinen, koska ainakin itselleni tulee muutaman kokokierroksen jälkeen olo, että pitäisi päästä ulos tuulettumaan. Levyllä on myös ehkä kammottavin basarisoundi koskaan. Jopa St. Angerin virveli on kultaa korville tämän klopsotuksen jälkeen. Onneksi bändi on korjannut nämäkin puutteet uusimmalla pitkäsoitollaan. Jos unohtaa kuitenkin nämä negatiiviset tosiasiat, jää käteen erittäin hyvä annos uuden aallon hevimetallia. Levyä on vaikea saada käsiinsä muuna kuin importina, mutta voin suositella rahojen sijoittamista varauksetta, sillä Lamb of God on varmasti yksi niistä nimistä, joista tullaan kuulemaan enemmänkin tulevaisuudessa.

Arvostelu julkaistu : 2003-09-22
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.