Absoluuttinen Nollapiste – Seitsemäs Sinetti
Onnistuessaan Absoluuttinen Nollapiste tekee unohtumattoman omaperäistä musiikkia: hauskaa, koskettavaa, haastavaa, taidokasta ja hämmentävää. Muovi antaa periksi-, Suljettu– ja Nimi Muutettu -levyt täyttivät nämä kriteerit, mutta valloittivat allekirjoittaneen sydämen vasta monen kuuntelukerran jälkeen. Diskografian tuorein lisäys esittelee käänteisen ongelman. Se avautuu helpommin kuin mikään yhtyeen aikaisemmista levyistä, mutta jää sitten harmittavasti polkemaan tyhjää.
Huonoa Seitsemännestä sinetistä ei saa kirveelläkään. Levy on muodollisesti hyvinkin pätevä. Absoluuttisen Nollapisteen kyky luoda temaattisesti eheitä kokonaisuuksia on tallella, ja mahtuupa joukkoon muutama varsin nerokas esitys. Nelikko yhdistelee tuttuun tapaan progea, rockia ja poppia, mutta sekoittaa joukkoon oudon kitschahtavia elementtejä, joiden kai pitäisi olla jotenkin viihdyttäviä. Irrottelu on tämän yhtyeen kohdalla tarkoittanut lähinnä sanallisia eksentrisyyksiä ja letkeän funkahtavaa svengiä.
Nyt groovataan vähemmän hauskasti puisevilla fuusiojazz-soundeilla ja tarttuvuutta haetaan nolosti kasarimaisista, tv:stä tuttu -tyyppisistä melodioista. Kummallisin tapaus lienee Kultainen leikkaus, jonka peruspoljento muistuttaa erehdyttävästi Dingon Levotonta Tuhkimoa. Tämä hassuttelu ikään kuin oikeutetaan aavemaisella outrolla, mikä on kyllä ihmeen teennäinen ratkaisu. Levyn paikoittainen teennäisyys on hieman yllättävää, sillä Absoluuttinen Nollapiste saa yleensä kiemuraisimmatkin kikkailut kuulostamaan veikeän sympaattiselta progeilulta.
Seitsemännellä studioalbumillaan yhtyeen instrumentaalitrio Lääkkölä-Otsala-Krutsin antaa pitkän soittokokemuksensa kuulua. Sinänsä taidokkaat jammailut eivät onneksi valtaa kovin paljon levytilaa, vaan toimivat useimmiten sävellysten ehdoilla. Levyn lopettava instrumentaaliraita Sinetti olisi kylläkin kamalan tylsää kuunneltavaa, jos ei Anna Rankin lauluun kiteytyvä melodia pitäisi kappaletta jotenkuten koossa.
Yhtyeen laulaja ja sanoittaja, Tommi Liimatta, heittäytyy tällä kertaa tavikseksi. Hemmetti soikoon! Näihin teksteihinhän voi samaistua! Tekstien helpompi sisäistettävyys saattaa osin olla rumpali Tomi Krutsinin tekosia, sillä mies on merkitty toiseksi sanoittajaksi peräti neljään kappaleeseen. Myös sävellyksenä hauska Viikon perehtymisjakso kertoo kaikille tutusta henkilötyypistä, joka hölöttää muille tietoviisaana aiheesta kuin aiheesta, olematta itse sen kummemmin perillä asioista. Jarrutan setvii ihmissuhdeongelmia yllättävänkin tavanomaisella tavalla. Vanhuksen näkökulmaa valottava Käsitys lastenlapsista -kappale sisältää tämän levyn maukkaamman Liimatta-virkkeen. Kun Juulia näkee minut/hän tuntuu näkevän epäkohdan/käyrän selittäjän jonka kuihtunut perse/istuu kiinteistöomaisuuden päällä. Yleisesti ottaen levyn sanoitukset eivät kyllä ole Absoluuttisen Nollapisteen terävintä tuotantoa.
Laadullisesti levy on etukenossa, eli parhaimmat hetket koetaan heti alkumetreillä. Hardrockaavasti alkava Kerro ketä ajattelit, Viikon perehtymisjakso ja mainio singlelohkaisu Täytyy muistaa (tapaus foliosurmat) ovat albumin ehdottomia valopilkkuja. Mustaa ei ole erottuu loppupäässä kauniin seesteisenä tunnelmointina. Kokonaisvaltaisesti levy jättää paljon toivomisen varaa. Abso-fanina olisi helppo antaa parempi arvosana, mutta Seitsemäs sinetti kalpenee niin selkeästi yhtyeen aiempiin merkkiteoksiin verrattuna, että on valitettavasti sijoitettava tämä sinne välityö-kansioon Oloksen seuraksi.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-13
Arvostelija : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.