Do Make Say Think – Winter Hymn Country Hymn Secret Hymn

”So fuck post-rock, and the smooth untroubled consumption it enables.” Tämä on Constellation Recordsin kärkevästi ilmaistu irtisanoutuminen genrestä, johon se tyypillisesti yhdistetään. Siis tyypillisen muodikasta, mutta kai jokaiselle itseään kunnioittavalle musiikintuottajalle välttämätöntä kapinointia leimaavia genrerajoja vastaan. Toisaalta luulisi ettei riippumattoman kanadalaisyhtiön tarvitsisi kotisivullaan selitellä selittämätöntä, ja että me tavalliset tallaajat saisimme omassa autuaassa tietämättömyydessämme puhua post-rockista, joka epämääräisyydestään huolimatta on varsin kätevä termi tietynlaiseen musiikkiin viitattaessa. Mutta hyvä on, ehkä pieni tauko p-sanan käytössä olisi paikallaan.

”Pehmeän ongelmaton kulutus” ei ehkä sovi Constellation-yhtyeiden oletusarvoksi, mutta voin suoralta kädeltä luetella lukuisia, Do Make Say Thinkiä epämiellyttävämmin sisäänpäinkääntyneitä ”taideyhtyeitä”. Torontalaiskuusikon neljäs levy Winter Hymn Country Hymn Secret Hymn on leikittelevästi, alakuloisesti, verkkaisesti, rokkaavasti ja jazzahtavasti soljuvaa instrumentaalimusiikkia. Kokeellisuuden ja improvisaation merkitys kappaleiden synnyssä on ilmeinen, mutta yhtye on onnistunut kiteyttämään ideansa suhteellisen selkeään muotoon. Kanadalaisten yhtiökollegoidensa tavoin sen ilmaisusta huokuu kutikutoista lämpöä, kaunista kaihoa ja eeppistä ajattomuutta, mutta on esimerkiksi Godspeed You! Black Emperorin epämääräiseen mystiikkaan ja jylhään sointiin verrattuna maanläheisempi tapaus. Tavallisten rock-soittimien lisäksi mukana on viulua, selloa ja trumpettia, joten Do Make Say Thinkin dramaattisimmat revittelyt tuovat kyllä mieleen mainitun montrealilaisyhtyeen.

Do Make Say Thinkin vahvuutena ovat sen kierosti etenevät sävellykset ja kevyen ilmava soitanto. Ylitulkitsemisenkin uhalla väitän myös, että kappaleet on nimetty tosissaan musiikkia kuvaamaan ja täydentämään. Nimeämispolitiikka on siis paljon loogisempi ja oivaltavampi kuin monen instrumentaaliyhtyeen hupaisia nimekkeitä synnyttävä hällä väliä -käytäntö.

Vakuuttavasti levyn aloittavassa Fredericiassa emotionaaliset painoitukset vaihtelevat inhimillisten mielialojen tapaan. Slidebasson sykkivästä rytmistä ja kitaranäppäilystä biisi kasvaa leikkisäksi tanssiksi, jonka päälle kasataan särökitaran, trumpetin ja koskettimien avulla kappaleen huoletonta luonnetta mutkistavia kerroksia. Voimakkaita mollisävyjä korostetaan paikoin uhkaavasti, paikoin vain vihjaillen. Yhdeksänminuuttisen kestonsa aikana kappale käy läpi useita eri vaiheita, ja sopii näin vaikkapa henkilökuvaukseksi. Horns of a Rabbit on myös osuvasti nimetty. Rauhallisen johdatuksen jälkeen harmiton eläin näyttää todellisen luontonsa ja musiikki muuttuu säröisesti myrskyäväksi avantgarderokiksi.

Winter Hymn Country Hymn Secret Hymn on osaksi nerokkaan omaleimaista ja koskettavaa musiikkia, ja osaksi vain miellyttävää tunnelmointia. Do Make Say Thinkin musiikki on kauttaaltaan rikasta ja orgaanista, kuten Constellation Recordsin julkaisut yleensäkin. Levy-yhtiön soundiin tykästyneiden kannattaa siis ehdottomasti tarkastaa tämä, minkä lisäksi se saattaisi aueta myös tunnelmajazzin ystäville (varsinkin Ontario Plates). Levy on muutenkin lajissaan kevyempi ja helpommin sisäistettävä, mutta ei kuitenkaan mikään poppipläjäys.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.