Penumbra – Seclusion

Kun goottimetalliin sekoitetaan ääniefektejä, säkkipilliä, huilua, naislaulua ja teatraalisuutta, on vaarana että musiikki leviää mahtipontiseksi mössöksi, jossa ei ole päätä eikä häntää. Kovin moneen onnistuneeseen levytykseen ei tässä ns. taidegoottigenressä törmää. Ranskalainen Penumbra on virkistävä poikkeus. Vihdoinkin yhtye, joka pystyy sekoittamaan nämä ainekset mielekkääksi ja hallituksi kokonaisuudeksi, samalla välttäen kaikkein typerimpiä kliseitä.

Penumbra liimaa suureelliset orkestraationsa ja örinä- ja oopperalaulunsa yhteen hyvillä riffeillä ja tarttuvilla melodioilla. Yhtyeen suurin oivallus alan muihin yrittäjiin nähden on se, että näinkin ylevissä puitteissa voi rokata suoraviivaisesti ja menevästi, eikä jokaisen kappaleen tarvitse olla kymmenen minuutin mahtieepos. Keskinäisessä vuoropuhelussa olevien erityyppisten vokalistien yhteispeli toimii pääosin hyvin, mutta lyyrinen puoli on sen verran sekavaa touhua, että levyn tarinaa on mahdotonta lähteä seuraamaan ilman tekstiliitettä.

Vaikka Seclusion onkin keskivertoa terävämpi tuotos, ei se missään vaiheessa nouse sellaisesta tasaisen miellyttävästä tunnelmasta kohahduttamaan tai koskettamaan. Itse biiseissä on ruhtinaallisesti vaihtelua – sekä mättöä ja rauhallisia väliosia että jylhyyttä ja pienimuotoista etnosooloilua – mutta keskenään kappaleet ovat hyvinkin samanlaisia. Ja kun alankoja tai ylänköjä ei liiemmin ole, on albumin tasapaksuus ylitsepääsemätön fakta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-13
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.