Inhume – In For The Kill

Hollantilaista sikalametallia tarjoilee Inhume jo uransa toisella pitkäsoitollaan. “Ah tätä autuutta”, voisin todeta, jos tästä pitäisin, mutta kun en pidä. Suorastaan vihaan tätä. Jos migreeni pitäisi muuntaa mekaaniseksi aaltoliikkeeksi, tulos olisi joko Watchmaker tai Inhume.

In for the Kill tarjoilee 16 raitaa brutaalia death metallia, jotka olisi voinut typistää yhden raidan mittaiseen demoon, sillä kappaleet eivät eroa toisistaan oikeastaan yhtään. Riffejä on mahdotonta erottaa toisistaan, sillä niin samankaltaista sahaamista ne toisiinsa nähden tällä levyllä ovat. Rumpali takoo kuin jakomielitautinen suhteellisen tarkkaa blastbeatia koko puolituntisen ja joskus ainakin vihjailee hienoisesta dynamiikasta, joka kuitenkin lopulta aina jää vain vihjailuksi. Jotta levy ei olisi tarpeeksi kammottavaa kuunneltavaa vielä tämän perusteella, niin tasaisen maan sankarit ovat päättäneet kuorruttaa soppansa lähes epäinhimilliseltä kuulostavalla vokalistilla. Joko yhtye on oikeasti syöttänyt sikalan asukeille amfetamiinia tai herra Joost Silvrantsilla on jotain vikaa päässään. Niin tai näin, lopputulos kuulostaa siltä kuin iso urossika rääkyisi kuolemaansa. Ja niin rääyn minäkin, sillä tästä levystä ei tule kuin paha olo.

Vaikeaa on tällaista möykkää kellekään suositella, sillä tästä ei saa oikeasti mitään tolkkua. Määrä ei aina korvaa laatua, mikä on valitettava tosiasia metallimusiikin maailmassa. Tästä eivät edes masokistit saa mitään irti.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-15
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.