Cooper Temple Clause, The – Kick Up The Fire, And Let The Flames Break Loose

Radiohead on keksinyt tunnelmallisen ja alakuloisen vaihtoehtorokin. Näin voisi päätellä niistä lukuisista levyarvosteluista tai pikemminkin -teilauksista, jossa tuoreet yrittäjät tuomitaan radiopää-hännystelijöiksi. Radiohead-pyhätön portteja vartioivat kriitikot tuntuvat kokevan milloin minkäkin bändin uhaksi. Tällä kertaa silmätikuksi on valittu readingiläinen The Cooper Temple Clause. Sillä onhan sen musiikki toki tunnelmallista, alakuloista ja vaihtoehtoista.

Omaperäisyyden ruumiillistuma TCTC ei kylläkään ole. Promises, Promisesin kitarariffi lainailee Sonic Youthin Drunken Butterflyta ja Into My Arms on vahvasti Spiritualized/Nick Cave -henkinen hartaushetki. Erikoiseksi tämän kuusikon toisen albumin tekee sen hienovaraisesti rakennettu tunnelma ja vaikuttava dramaattinen kaari. Kick Up the Fire, and Let the Flames Break Loose on pitkästä aikaa sellainen levy, jonka tahtoo kuunnella alusta loppuun.

Debyytti See This Through and Leave sisälsi muutaman nerokkaan rokkikipaleen, mutta oli kokonaisuutena varsin epätasainen. Nyt on rock karsittu minimiin, ja tunnelma nostettu pintaan. Lopputulos on täysin erilaiselta kuulostava levy. Tunnusomaiset elektroniset elementit ovat läsnä nytkin, mutta dynaamisempina ja niiden käyttö on sävellyksellisesti paremmin motivoitu. Konevelho Tom Bellamyn luomukset eivät vain tue muuta bändiä, vaan ovat ilmaisullisesti todella suuressa roolissa. Monessa kohtaa koneet ottavat täysin vallan, ja suistavat musiikin kohti avantgardistista teknohelvettiä. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin. Into My Armsin hauraan intiimin tunnelman rikkoutuessa kuvatulla tavalla kasvoille hiipii perverssi hymy.

Edellislevyn parhaimpia puolia olivat Been Training Dogsin tyyliset, äänekkäät revittelyt, mutta nyt asetelma on päinvastainen. Ainoat suoraviivaisemmat rokkaukset Promises, Promises ja Blind Pilots jäävät täysin Same Mistakesin, Talking to a Brick Wallin ja Music Boxin elegantisti polveilevien eeposten varjoon. Levy on silti harvinaisen yhtenäinen teos, ja pitää alkumetreillä asettamansa kauniin tunnelmallisen linjan. Koneelliset ekskursiot luovat radikaaleja katkoksia tuohon tunnelmaan. Näin musiikki ei ehdi äityä tahmean melodramaattiseksi. Viimeinen isku siitä kuitenkin puuttuu. Ben Gautreyn laulu on hiukan liian väritöntä tuodakseen yhtyeen ilmaisuun sen kipeästi kaipaamaa persoonallisuutta.

Kick Up the Fire, and Let the Flames Break Loose on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus. Se on erittäin tyylikäs levy, muttei kuitenkaan mikään mestariteos.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.