Luomakunta – Liitos

Luomakunnan Liitos häilyy tasavahvan ja tasapaksun välillä, eikä kallistu selvästi oikein kummallekaan puolelle. Tyylillisesti sitä voisi pitää perussuomirockina.

Laulaja Niko fraseeraa hitaammissa kohdissa hyvinkin toniwirtasmaisesti. Apulanta-vaikutteet kuuluvat muuallakin. Useimpien kappaleiden a-osat (Linna, Valvon muistoihin, Halkeama…) ja Valan koko alkupuolisko viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että itsekin Heinolasta ponnistavan Luomakunnan musiikilliset sympatiat ovat oman paikkakunnan suuruuden puolella. Sävellykset on laskettu melodisten, kieltämättä hyvin tarttuvien kertosäkeiden varaan. Pellit paukkuvat ja kitaroista vedellään rosoista sointia. Mitään kovin maukkaita tai räyhäisiä riffejä ei kuulla, ja välillä säksätys on oikea sana kuvaamaan kitarointia.

Selvä heikkous on, että vaikka levyä miten kuuntelisi, ei mikään raita kunnolla pääse erottumaan muiden joukosta. Kappaleissa on riittävästi koukkua siihen, että melodianpätkiä jää soimaan päässä kuuntelun jälkeen. Aina ei kuitenkaan tiedä, mistä kappaleesta ne ovat peräisin. Hyvin kuvaavaa on, että välillä luulee kuuntelevansa levyä repeatilla, vaikkei näin olekaan.

Tiktakin Empun kanssa duettona laulettu, mukavasti radiosoittoa saanut Arvet on Liitoksen ehdottomasti vahvimpia vetoja ja antaa hyvän kuvan siitä, mitä levy pitää sisällään. Vaikka siinä onkin eniten hittiainesta, se ei ole ollenkaan ainoa kelpo kappale.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-01
Arvostelija : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.