Eric Martin – Pure

Eric Martinin ura musiikintekijänä alkoi 1970-luvulla San Fransiscossa yhtyeessä 415. Viimeisin julkaisu Pure kartoittaa miehen historiaa 80-luvun alun Eric Martin Bandin ajoista aina nykypäivään asti. Kahdeksan kappaleen mini-cd:llä eniten aikaa saavat alunperinkin soolouraa varten sävelletyt laulut. Mukana on myös kaksi sävellystä (Big Love ja Promise Her the Moon) Martinin Mr. Bigin ajoilta.

Musiikki on muokattu pelkistetyiksi, akustisiksi versioiksi, mikä kutoo eri aikojen tuotokset yhdeksi kokonaisuudeksi. Kolmiyhteys mies, kitara ja ääni ei tällä kertaa riitä tekemään levystä suurta elämystä. Martinin ääni on sopivasti rosoinen kuten niin monella muullakin, ja hänen tapansa tulkita on hempeille popviisuille hyvin tyypillinen. Esimerkiksi Pictures voisi olla herkkä tunteilu yksittäisenä siivuna. Nyt tunnehuttumusiikkia tulee kerta-annokseksi liikaa. Väsymys iskee, vaikka materiaalia on vain reilu puolituntinen. Siedettävimpiä levyllä ovat kaikesta huolimatta ne hetket, jolloin artisti operoi neutraalilla tavalla nättien, puhtaasti rakkauslaulun kriteerit täyttävien kappaleiden parissa. Hyväntuulisena rallatteluna jää mieleen myös There Goes the Neighborhood. Päätöksenä kuultavan Flyn kirkasotsainen euroviisumaisuus kuoroineen kaikkineen on jo liian makea.

Vaikuttaa siltä, ettei levyä tehtäessä ole kovin paljon nähty vaivaa sen eteen, että musiikkiin saataisiin puhallettua uutta henkeä. Sävellykset ovat toteutusta parempia. Parhaiten tämän tyylinen versiointilevy puree niihin, jotka ovat aktiivisesti seuranneet artistin tuotantoa. Miksei tätä kuuntelisi siinä missä Greatest Love Songs -kokoelmia, jos tyylistä pitää.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-06
Arvostelija : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.