Kotiteollisuus – Helvetistä Itään

Olen itse odotellut jo jonkin aikaa Kotiteollisuudelta paluuta siihen, mitä he parhaiten ovat tehneet: raskaaseen metallin sävyttämään rockiin.

Uusi levy käynnistyy single-biisiksi valitulla Helvetistä itään -kappaleella, joka ei kuitenkaan liiemmin säväytä, muuten kuin hieman Kuolleen kukan nimestä kehittyneemmällä soundilla. Ja yhteensoitolla. Kakkosbiisi Veri valuu maahan kuitenkin jyrää jo paljon mehukkaammin. Riffi on perkeleen kova ja jämäkkä, eikä muistuta liikaa Hynysen aiempia riffejä. Basson ylimaallinen särö on pienemmällä ja soitto on enemmän pinnassa. Menevyys on tämän kappaleen ehdoton valtti!

Kuningas Mammona tarjoilee nyrkkiä silmään olemalla raskaimpia KT-kappaleita pitkään aikaan. Mokoman Kurimus sekä Eevan Perinnön Saattoväki rouhivat taustamattona kappaleessa. Hitaus on ajoittain valttia.

Nelosena tuleva Minä olen vetää hiljaiseksi. On vaikea uskoa tämän olevan sitä junttihuumorilla ja osaamattomuudella briljeeraavaa KT:tä. Kappale on ehkä musiikillisesti kevyin levyltä, mutta korvaa kaiken ylivertaisella kertosäkeellään. Tämä on se kappale, joka nostaa KT:n CMX:n ja YUP:n kahdestaan pitämälle ylistetylle paikalle. “Mutta minä olen/elän ja hengitän/yhtä suurta jumalaa/elämän halua…”. Minä olen -kappale kasvaa kuuntelu kuuntelulta levyn tähtihetkeksi ja osoittaa oikeaa kehitystä yhtyeeltä.

Tämän taivaan alla on hyvin alakuloinen ja vaisu esitys. Tämä erääntyyppinen balladi ei pääse kunnolla lentoon. Levyn kuudes kappale Viittä vaille vainaa henkäisee levyn uudelleen vauhtiin. Tummasävyinen teksti käsittelee isäsuhdetta hyvin. Loppu tarjoaa jopa kitaranvingutusta.

Tuonen Joutsen on Hynysen mielestä hienoin Kotiteollisuus-kappale tähän mennessä. Junnaava ja junttaava kitara ja jymisevä basso aloittavat ja kulkevat läpi koko kappaleen. Hiljaa laulettujen säkeitten ihmeellisen paranoidiset sanoitukset lisäävät outoa hehkua kappaleeseen. Instrumentaaliosuudet näyttävät bändin kehittyneen soittajina. Ehkei hienointa KT:tä, mutta mahtavuudessaan hyvää. Kappale tosin olisi saanut olla pitempi.

Kaksonen, Raudanlujat ja Yö päivää keinuttaa ovat erinomainen kokonaisuus. Hynynen on löytänyt lauluihin kauniit melodiat ja tekstit. Kolmikko on kaunis päätös levylle.

Ehkä tämä levy ei sovi ennakkoluuloisille ja uudistuskyvyttömille, jotka eivät voi sietää bändien muuttumista ja kehittymistä suuntaan tai toiseen. Kehitys onkin tämän levyn vahvuus. Onko pakko juuttua paikalleen tarpomaan samaa suota? Kotiteollisuus on uuden suuntansa kovalla työllä ansainnut. Kokonaisuus on erinomainen ja vahva osoitus taidosta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-08
Arvostelija : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.