Halo – Body Of Light

On kolea lokakuun aamu keskellä korutonta Siperiaa. Vanha, hylätty ja ruosteenkatkuinen maalitehdas ja kolmannen maailmansodan nuolema joutomaa huokuvat loputonta kurjuutta. Lähellä virtaava joki on jäteöljyn myrkyttämä ja sen musta vesi riuduttaa kaiken elävän lähialueilta. Jostain kaukaa kuuluu ääniä.

Tämä tilannekuvaus sopii kertomaan, mistä Halon toisella kokopitkällä, Body of Lightilla, on kyse. Vielä kun seuraamme hetken bändien, kuten Neurosiksen ja Godfleshin jalanjälkiä, olemme todellakin perillä. Levy onnistuu laahaavan industrialmetallin avulla luomaan masentavimman ja karuimman tunnelman, mitä musiikkimaailmassa ollaan koettu sitten Mussorgskyn kauhusinfonioiden.

Teoksen alussa musiikki nukkuu hiljaista ruususen unta. Selkäpiitä karmivat “BUURIIIEEED IN LIIIIGHT”-huudahdukset tuonpuoleisesta värittävät äänimaailmaa satunnaisten pellin iskujen ja kitaran kidutuksen saattelemana. Toisella raidalla meno yltyy vielä painostavammaksi ja loppujen lopuksi mielisairaan metelin parissa viettää mielellään kokonaiset kahdeksan raitaa, vajaat kolme varttia.

Halon hidas soitanta ei varmasti ole “helppoa” ja keskittymistä vaaditaan levyn parissa. Bändin jäsenet osaavat hommansa ja taidokkaasti he muuntavat soittimiensa äänet vuosien kauhukertomukseksi, matkaksi mielen pimeimpiin sopukoihin. Halon melusaaste tuudittaa kuulijan pelonsekaiseen transsiin, josta poispääseminen tuottaa kivuliaita vieroitusoireita huumeaddiktion tavoin. Jälleen yksi täysin tuntematon orkesteri pääsi yllättämään ja iski suoraan nivusiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-24
Arvostelija : Lassi Kojola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.