Burnt By The Sun – The Perfect Is The Enemy Of The Good

Relapsen ykkösnimiin jo näin alkutaipaleellaan lukeutuvan Burnt By The Sunin debyytti sisältää blastbeatia, kimuranttia kitarointia, huutolaulua ja tahdinvaihdoksia. Dillinger Escape Planin ja Beecherin ystäville jokseenkin tuttu sekoitus. Kun eräitä osia voisi kuvailla Neurosiksen Through Silver In Bloodin sukulaiseksi, ei Burnt By The Sunilta “taiteellisuuttakaan” puutu. Vakuuttavalla otteella toteutettu musiikki ei kompastu liikaan progeiluun, vaan suoraviivainen brutaalius pysyy keskeisenä pointtina, tylyysasteen yltyessä välillä DM:ään asti.

Yhtyeen jäsenet ovat pitkän linjan hardcoremiehiä, ja soitto on sen mukaista. Varsinkin rumpalin työskentely on välillä mahtavaa kuunneltavaa. Levyn toimiva äänimaailma on Isisin, Mastodonin ja Pearl Jamin kanssa työskennelleen Matt Baylesin käsialaa.

Politiikka kuuluu olennaisena osana Burnt By The Sunin sanoituksiin, kuten myös synkän hirtehinen huumori. Esimerkiksi biisin Pentagons and Pentagrams nimi selittänee itsensä. Levy alkaa puolentoista minuutin noise-introlla, ja jotkut biisit on nimetty pelkillä symboleilla. Outrona toimii neljäkymmentä minuuttia ylipitkä antiamerikkalainen sotku, joka koostuu piippauksesta, noisesta ja samplatusta puheesta. Jotkut varmasti pitäisivät vetoa hienona taiteena, itse pidän sitä lähinnä tylsyyden huippuna. Itse kappaleita ei voi muuta kuin suositella lämpimästi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-19
Arvostelija : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.