Regina – Soita mulle

Reginan neljäs albumi on yllätys monella tavalla. Keveitä, elektronisia ja häpeämättömän kasarihenkisiä synapop biisejä aiemmin työstänyt ryhmä soittaa uudella kiekollaan kuin oikea bändi. Säröinen kitara, rullaavan pehmeät rummut ja miellyttävästi polveileva basso ovat kaiken lisäksi tehneet Reginasta yllättäen indiepop/rock-yhtyeen, jonka soitosta löytyy jopa rosoa. Kolmikon tuore soundi onkin niin tätä päivää, ettei paremmasta enää väliä.

Aiemmin keskiössä sijainnut Iisa Pykärin kuulas laulu on yhä tärkeä elementti, mutta jo mainittu kitara on nyt noussut arvoon arvaamattomaan, mikä antaa musiikille tyystin uusia suuntia. Menevissä kappaleissa aurinko paistaa, päivät kulkevat ja tunteet muuttuvat vinhaan rakkauden ruletissa, eli vanha tuttu Regina pilkistää edelleen esiin useamman kulman takaa. Kokonaisuuksina tekstit ovat kuitenkin suoristuneet ja aiheet ovat aiempaa arkipäiväisempiä.

Avausraita Unessa on lähes täydellinen poppissiivu, jossa eteerisen popin ja mehevän kitararockin yhdistelmä saavuttaa optimipisteen. Lepään aalloilla keinuu ja haaveilee puolestaan kuin rikkaimman synavaiheensa The Cure konsanaan, ja yhdeksi kohokohdaksi on nostettava myös ysäriklubien letkeää fiilistä huokuva Ui mun luo, jossa Regina katsoo selvästi taaksepäin. Se mikä uudelta albumilta jää kuitenkin puuttumaan on rohkeus. Uudistukset ovat melkoisia, mutta tuttuja kaavoja rikkovat ratkaisut loistavat poissaolollaan. Soita mulle on kaikessa miellyttävyydessään lopulta turhankin vaivaton kuunnella, ja monet raidat solahtavat ohi ennen kuin niihin ehtii edes kunnolla tarttua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-11-21
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.