Viikate – Kuutamo, kaiho ja katkeruus

Kuin kylmässä saunassa kylpisi. Näin Viikate kuvailee Kuutamo, kaiho ja katkeruus -kokoelmaansa, ja oikeassa on. Putkeen kuunneltuna yhtyeen kaihomielinen rautalankametalli puuduttaa paatuneimmankin kuulijan. Ei siis ihme, että orkesteri on suosinut lyhyitä albumikokonaisuuksia.

Kolmelle levylle jaettu kokoelma käy läpi Viikatteen uraa sen alkuhetkistä aina tuoreimpaan Kuu kaakon yllä -pitkäsoittoon. Ainoastaan Viikatteen epäortodoksinen joululevy, Vuoden synkin juhla, on jäänyt vaille edustusta. Syykin lienee sangen selvä.

Ensimmäinen levy, Kuutamo, on varattu hiteille, ja niitä riittää. Pääpaino on uudemmassa materiaalissa, mutta löytyy joukosta vanhempaakin tavaraa, kuten Noutajan valssi -debyytin keikkasuosikki Yönseutu. Vaikka tietty samankaltaisuus leimaakin kappaleita, ei yhtyeen sävelkynä ole ratkaisevasti tylsynyt.

Kakkoslevy, Kaiho, esittelee yhtyeen tuntemattomampaa puolta, sinkkujen b-puolia ja LP-levyjen bonuskappaleita. Instrumentaalit ovat aina kuuluneet yhtyeen repertuaariin. Ne puuttuvat Kuutamolta, mutta Kaiholla asia korjaantuu, joskaan Routaisten peltojen pehtoorit tai Liperi-twist eivät vedä vertoja varsinaisten albumien tunnelmapaloille.

Mielenkiintoisimmaksi osoittautuu kolmoslevy Katkeruus, joka on pyhitetty lainakappaleille. Mikäli Viikatteesta on aiemmin muodostunut vakavahenkinen kuva, kumoutuu vaikutelma viimeistään kovereiden myötä.

Maria Magdalena ja Vaarallista tekevät kunniaa Mana Manalle, mutta Lapinlahden lintujen Aimon virsi ja Spede Pasasen Haaskalinnut saalistaa osoittavat Viikatteen sapluunan laajuuden. Tai ainakin sen, kuinka laajasti yhtye vaikutteita musiikkiinsa imee – vain muuttaakseen ne tyylipuhtaaksi Viikatteeksi.

Kokoelma sisältää hienoja kappaleita, omia (Hallamaat, Kuu kaakon yllä) ja lainoja (etenkin Tapio Rautavaaran alun perin tulkitsemat), vaikka toki joukkoon on eksynyt puiseviakin lanauksia (Lyijykomppania, Viina, terva ja hauta). Kokoelman uusin kappale, surumielinen Hautajaissydän soi entistä ajankohtaisempana, toimiihan kappaleen tulkitsijana Topi Sorsakoski.

Hattua on nostettava, Viikatteen ansiokkaan uran lisäksi, etenkin kokoelman toteutukselle. Lyriikoiden lisäksi kansivihkoon on painettu lyhyet tarinat kustakin kappaleesta. Tiesittekö, että Unholan uruilta tutun Tien radiosoitto tyrehtyi liikoihin rockabilly-vaikutteisiin; entä mikä viisu taistelee kautta aikojen tylsimmän Viikate-kappaleen tittelistä?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-08-22
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.