G-ODD – Innergalactical Fuzz

Oulusta kajahtaa taas kummia. G-ODD yhdistelee debyyttialbumillaan niin indierockahtavia fiiliksiä, tunnelmia kaukaa uuden aallon syntikkaihmeiden syntyajoilta kuin elektronisia sävyjä. Ruotomielestä ja Moses Hazysta tutun trion musiikki pomppii jo kahdessa ensimmäisessä kappaleessa tummasävyisestä fiilistelystä suoraan iloisen tanssittavaan meininkiin.

Esimerkiksi kakkosraita New Clear Sunshinen taustalla potkii sellainen tarttuvan funkahtava ja kovaa luukuttamista vaativa komppi, ettei ole mikään ihme että yhtyeen tallina toimii juuri Hot Igloo, joka vastaa Radiopuhelintenkin julkaisuista. Mutta sitten kolmannella raidalla Super Powers pimputellaan jo lähes minimalistisissa syntsa- ja dinosaurusteknotunnelmissa kunnes suorastaan taivaallisella tapaa kajahtavat vokaalit pääsevät leijailemaan kaiken yllä.

Ja samanlaista vaikutteiden ja kokeilujen kirjoa on tarjolla muullakin levyllä. Harmoniset lauluosuudet helkkävät rytmikkäiden biittien ja kujeilevien syntikkaosuuksien kanssa yhtaikaa. Sex Terror on alun vokaaliosuuksineen kuin jokin Kraftwerkin unohdettu kappale, mutta muuttaa nopeasti muotoaan tanssipunkimmaksi. Ehdottomasti levyn parhaita biisejä. Euphoria on perkussiokolinoineen kuin Depeche Mode rantalomalla. Kukin saa päättää itse kuulostaako se ajatuksena kauhean hyvältä.

Päättävä kaksikko sitten toimii samanlaisena erikoisena parivaljakkona kuin aloitus. Shen taustalla soi vaimea viulu, joka rauhoittelee kuuntelijaa jo uinumaan, kunnes koko äänimaisema levähtää auki päättävässä Reconstructed Feverissä, joka sulkee kymmenen biisiä sisältävän albumin pirteään ja energiseen tanssiin.

Tiivistettynä, G-ODDin debyytti on niin monipuolinen, ettei siitä vain voi olla pitämättä jollain tasolla. Toisaalta siihen mahtuu jopa huumaavankin paljon asiaa, joka on sen suurin miinus – kaikki levyn oivallukset eivät ole aivan yhtä hyvälaatuisia ja olisikin ollut mielenkiintoisempaa, jos albumi olisi ollut entistä selkeämmin bailuhenkinen. Nyt jotkut kappaleet jäävät auttamatta väliinputoajiksi, kun ideat eivät ole tasalaatuisia keskenään. Aluksi hymyilyttävällä levyllä eivät aivan riitä koukut ja temput loppuun asti. Mukavan indiemäistä bilehenkeä se kuitenkin sisältää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-08-08
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.