Karhumauri – Karhumauri

Aiemmin nimellä Drowsy englanniksi musiikkia tehnyt Mauri Heikkinen on vaihtanut nimekseen Karhumauri ja tuottanut täten suomenkielisen esikoisalbuminsa. Jo alusta asti on selvää, että kautta levyn liikutaan rennon folkahtavissa tunnelmissa.

Saatekirjeessä mainitaan mökkeilytunnelmat ja kyllä Karhumauri esimerkiksi viettää herkistellen kaunista kesäistä päivää Saimaalla Heidi Horilan herkkien taustalaulujen kera. Toisaalta taas vähän enemmän tempoa saadaan Kauniskasvon kaltaisissa, jopa piristävän kantrahtavissa jammailuissa.

Jussi Virkkumaan rummuttelut eivät kuitenkaan nouse sutimista kovemmalle tasolle, pysytellen kiltisti taustalla ja Heikkisen sekä Sami Lehtosen kitarat ja Horilan koskettimet säestävät herkästi helähdellen jutustelua. Poikkeuksena on lähes todistusvoimainen Kuonakansa, jossa kitarankin sähköisyys pääsee noisemaiselle tasolle… kunnes rauhallisuus taas valtaa alan. Mielien soi kuin pehmeänä valssina ja on levyn rauhoittavin kappale, lähes itämaiseen mantran tapaan soiva tunnelmointi.

Helmilevyille tyypillisesti soundi on hyvin orgaanista. Kokonaisuutena Karhumaurin tuotos tuo mieleen lafkan artisteista erityisesti Sami Kukan, niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Toisaalta tällaisessa rennossa jamittelussa ei ole mitään vikaa, toisaalta ilman oivaltavia koukkuja se voi käydä pitkäveteiseksi ja vaatii toimiakseen ehdottomasti oikean tilanteen ja ajan.

Onneksi Heikkinen pitää levynsä kuitenkin lyhyenä ja tunnelmallisena. Mielikuvia Pekka Strengistä ei voi myöskään välttää, sen verran naivistisista tuokiokuvista on kyse ja hyvä niin. Kyynisyydellä on myyty musiikkia ihan tarpeeksi ja Strengin oppipoikia saisi puolestani ilmestyä lisääkin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-07-11
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.