Pyhimys – Medium

Lukuisia kehuja esimerkiksi Salainen maailma ja Tulva -albumeistaan keräneen Pyhimyksen uusin kokopitkä tuotos, Medium, on varmasti nostattanut mielenkiintoa. Levyä on kuuleman mukaan valmisteltu jo vuodesta 2006 ja nyt tuotos on vihdoin saapunut odottavien saataville.

Rehevillä bänditaustoilla toteutettu levy kuulostaa aivan uudenlaiselta koko suomalaisen räpinkin kentällä. Introna toimiva 0 svengaa eteenpäin jatsahtavasti ja aloittaa kaiken nollasta. Pyhimys kun aloittaa turinointinsakin aivan alusta, big bangista. Hivenen kankeahkot ja runollisuutta tavoittelevat räpit eivät oikein tässä tapauksessa iske, mutta kappale kuitenkin yllättää kertosäkeen stemmalaulujen kanssa ja jammailee todella raikkaan kuuloisesti.

Ei mennä koskaan landelle taas svengaa suorastaan hämmentävällä viihdesoul-tyylillä ja räpit juurien menettämisestä ja kaupunkinuorison vieraantumisesta maalaiselämästä naurattavat. Kaunotar ja Sirviö -kappaleessa kuullaan bossasvengiä ja Bättre folkissa jammaillaan jotenkin ironisen ruotsinlaivamaisissa tunnelmissa. Sävellyksistä vastaa pääasiassa myös kosketinsoittimia ja lauluja hoitava Anni Mattila, satunnaisesti muilla seitsenhenkisen yhtyeen jäsenillä varustettuna.

Toki hilpeähköstäkin meiningistä poiketaan sisällön painavuuden suhteen. Nimikappale Medium on pisteliäs kuva suomalaisesta nykymediasta ja alkaa pätkillä niin edesmenneestä Kolmas pyörä -talkshowsta, jossa Tony Halme toteaa olevansa huumeista raitis kuin Big Brotherista, jossa naispuolinen kilpailija ei tiedä mitä feministi tarkoittaa. Räpit ovat levyn oivaltavimpiin kuuluvat ja samalla ahdistavimmat.

Vatos Logoksessa lainataan hypernopealla tahdilla mestari Pablo Nerudan klassikkorunoa – jälleen yksi osoitus Pyhimyksen olennaisimmasta taidosta eli kyvystä sekoittaa helposti ymmärrettävään ulkoasuun paljon yhtymäkohtia niin ylhäiseen kuin alhaiseen kulttuuriin tai ilmaisutyyliin. Nerudalta lainattu pätkä on aikamoisessa kontrastissa Kaunottaren ja Sirviön tulessa olevien karvanoppien kanssa.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut aivan mehuissani Pyhimyksestä räppärinä (mikä ei tarkoita samaa kuin, että inhoaisin häntä) eikä kyse ole siitä, etteikö mies osaisi, vaan siitä että hänen äänensä onnistuu satunnaisen latteutensa tähden ajoittain ärsyttämään minua. Vika on siis enemmän täällä kuin esiintyjän päässä. Se on joka tapauksessa näin vetävän kokonaisuuden kohdalla pieni ongelma. Albumi on todella viihdyttävä ja monipuolinen paketti, jossa riittää löydettävää ja pohdittavaa pitkäksi aikaa. Toisin sanoen helkkarin hyvä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-07-04
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.