Bona head – Colours Doors Planet

Italialaisen Roberto Bonazzolin yhden miehen yhtye Bona Head on julkaissut esikoisalbuminsa, joka pyrkii solmimaan elektronisen musiikin historian näppärästi yhteen. Yritys onkin kieltämättä kunnianhimoinen, mutta samalla albumi jättää hiukan etäisen kuvan itsestään. Bonazzoli osaa luoda hämärtyvän illan rauhallisia fiiliksiä, joissa kiireettömyys ja seesteisyys ovat avainsanoja, mutta muutamaan otteeseen musiikki kuulostaa lähinnä vakuutus- ja automainoksiin tehdyltä äänitapetilta.

Jälleen kerran innoitusta on haettu 80-luvun alun synapopista, jota on viilattu eteerisemmäksi uuden vuosituhannen soundipaletilla. Lopputulos on kaikessa sulavuudessaan kaunista, mutta loputtoman hyvän mielen vastavoimaksi kaipaisi edes yhtä soraääntä, tai rohkeampaa kappaletta, joka antaisi kellunnalle kontrastia. Kolmeen osaan jaetun kiekon viimeisen lohkon M.Pity ja päätökseksi jätetty Kepler (The Reflection) yrittävätkin taipua ulos kaavasta, mutta ponnistus jää puolittaiseksi ja on joka tapauksessa jo aivan liian myöhässä.

Esikoisen värit ovat lähinnä pastilleja, ovet johtavat vain entistä viihdyttävämpien uima-altaiden äärelle ja planeetta on luultavasti juuri se paratiisi, joka alkaa jo parin päivän jälkeen tympimään. Herra Bonazzolin pehmeä englanninlausunta on käsitelty niin sulavaksi, että lyriikatkin tahtovat karata taustaääniksi, joten sieltäkään on turha odottaa pelastusta. Liian mukavaa, kiillotettua ja konservatiivista, eli ei kiitos. Luota toisiin väreihin, oviin ja planeettoihin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2011-07-11
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.