Neil Young & Crazy Horse – Greendale

Jälleen kerran rockin satusedän hapuileva, kirskuva ääni tarinoi oudon kiehtovasti arkisista ja maanläheisistä aiheista – Crazy Horsen säestyksellä. Young pysyy juurtuneen uskollisena omalle jutulleen, eikä muutoksen tuulista tai kehityksestä ole puhettakaan. Neilin ja hänen yhtyeensä soitanto tuo yhä mieleen takakuistin eteen pysäköidyn pickupin lavalla omaksi huvikseen pienessä tuiskeessa soittelevan ukkoporukan. Liekö juuri tuon mielikuvan ansiota herran musiikissa aina tähän päivään asti elänyt isoisäni voiveitsen tapainen nostalginen, lämmin terä.

Tällä kertaa kestoltaan varsin mittavien kappaleiden kantavana ideana on Greendalen pikkukaupunki, minne kaikki kertomukset sijoittuvat. Sanoituksissa on inhimillisyydessään lähes uskomaton tunnelataus, joka onnistuu säilyttämään mielenkiinnon sävellyksellisesti harmittavan keskinkertaiseen materiaaliin. After The Goldrushin kaltaisia helmiä ei tältä levyltä kannata toivoa löytävänsä.

Uusia faneja ei Young tällä(kään) julkaisulla kosiskele, mutta vanhoille ystäville vanha resepti lienee yhä parempi kuin muovipussillinen uusia. Vaikka pohja olisikin putoamassa. Samaa voisi tosin sanoa myös Neilin omasta tuotannosta – suosittelenkin edelleen tenhoavaa Rust Never Sleepsiä sedän tuotantoon vasta tutustuville.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-13
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.