Lampela & Lampi – Bensaahan ne pojat tuli hakemaan

Bensaahan ne pojat tuli hakemaan on Steen1:nä paremmin tunnetun Seppo Lampelan ja näyttelijä Jussi Lammen yhteislevy. Timo Rautiaisen kanssa pitkään yhteistyötä suunnitellut Lampela ei ole jättänyt kyseistä projektia sivuun, vaan Lammen kanssa luotu levy on vain sattunut valmistumaan ensin.

Sanottakoon heti alkuun pois alta itsestäänselvyys, ennen kuin mennään itse asiaan: Levyllä on yksi parhaista suomalaisista albumeiden nimistä koskaan.

Mitä monien mielestä varmasti erikoinen parivaljakko saa sitten aikaiseksi? Levy on ensinnäkin tupla, jossa toisessa saadaan kuulla ensimmäisestä, Steen1:n biiteillä höystetystä aikaansaannoksesta akustinen versio. Kokemukset ovat hyvinkin erilaisia. Akustiset versiot eivät ole mitään köyhää alternative-versiolässyttelyä, jossa on samat biisit mutta vain biiteistä riisuttuina vaan kappaleet ovat oikeastikin uudelleen sovitettuja, aivan toisenlaisia kokemuksia.

Jotkut biisit tuntuvat paremmilta jykevinä versioina, toiset tuntuvat paremmilta ilman konetaustoja ja sähköisyyttä, joskin pääasiassa kallistuisin jälkimmäisten kannalle. Ongelmallisinta kuunneltavaa kun edustavat raskailla kitaroilla maustetut kappaleet, jotka kuulostavat turhan geneerisiltä. Akustisessa kitarassa on enemmän voimaa kuin raskaammassa äänimaailmassa.

Lampi laulaa karhealla, tutun karismaattisella äänellään, jota on miellyttävää kuunnella, Steen1 luonnollisesti tiputtelee tiukkaa riimiään, joskin omaan korvaani vähemmällä inhorealistisuudella kuin yleensä. Juttua on joka tapauksessa paljon eikä se ole aina helpointa mahdollista nieltävää. Sen tähden on ilo, että sanoitukset ovat mukana kansivihkosessa, jutuista pysyy paremmin perillä.

Levy ei ole temaattisesti helppoa kuunneltavaa ja sitä pitää pureskella useampaankin otteeseen sen välttämättä aukeamatta. Sisältö pyörii esimerkiksi kuoleman ja miesten henkilökohtaisten tuntemusten ja vastoinkäymisten ympärillä niin vahvasti, että tuntuisi jotenkin saivartelulta ottaa niihin jotain kantaa. Esimerkiksi Bussi 615 kertoo Lammen edesmenneestä tyttärestä ja sitä voisi pitää levyn jonkinlaisena keskuksena. Kuvaavaa on myös se, että levyn kolme pientä kokonaisuutta (trilogiaa?) on nimetty seuraavasti: I: Kohti kuolemaa, II: Hei hei, III: Jäljelle jääneet.

On siis myös vaikeampi puhua irrallisista biiseistä kuin kokonaisuudesta, joka rönsyilee joka suuntaan tajunnanvirtamaisesti. Parhaimman kokemuksen saa mielestäni etsiessään kummastakin levystä omiin korviinsa paremmat versiot ja yhdistellen siitä oman kokonaisuutensa.

Levy ei ole musiikillisesti niin kokeileva kuin voisi olettaa, mutta monipuolinen toki. Akustinen versio on ehdottomasti yhtenäisempi, biittiversio tyylilajeiltaan sekalaisempi ja miellyttänee helpommin Steen1:n aiempaan tuotantoon tykästyneitä. Projekti tuntuu terapialevyltä, joskin ei negatiivisessa mielessä. Kuunneltavan määrä on jopa tukahduttava ja olo on kuuntelun jälkeen raskas. Arvosana on otettava sillä varauksella. Albumi voi jäädä toisille ikuisesti etäiseksi kokemukseksi, toisille se voi avautua yllättäen kuin simpukka ja kehittyä ajan saatossa ja kokemusten karttuessa loistokkaaksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-05-09
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.