Huminoida – Whiter Album

Huminoidan eli herra K-K:n esikoisalbumi Whiter Album on hyvin synkkäsävyistä syntikkapoppia. Luonnollisesti kuuntelijan mielessä käyvät esimerkiksi Depeche Moden ja Gary Numanin kaltaiset itsestäänselvyydet, mutta Huminoida on liikkeellä synkemmillä ja laajemmin maalailevilla sävyillä kuin mainitut, selkeämmin popimmat hengenheimolaisensa. Whiter Album kuulostaisi ilman puhelaulumaisesti lueteltuja lyriikoita jonkin 80-luvun scifi-elokuvan soundtrackilta.

Aloituskappale Adding Shades to Monochrome toimiikin eräänlaisena introna, joka kasvaa vähitellen yksinkertaisesti jumitukseksi rikkaammaksi, noh, huminoinniksi, mutta jo seuraavina tulevat Obsessions ja seitsenminuuttinen The Sound of Synthezisers jytkyttävät erittäin koukukkaan popin maailmoissa. Seuraava kappale Bygone Wars – Whiter Noise taas alkaa ääniefekteillä sodista ja sämpleillä suurten johtajien puheista, kunnes muuttuu pianovetoiseksi balladiksi.

Maalailevuus johtaa myös siihen, että kappaleet ovat juuri sen pituisia kuin artisti haluaa. Hitikkyydestään huolimatta biisit eivät ole mitään kolmen minuutin läpihuutoja, vaan valuvat parhaimmillaan yli kahdeksan minuutin rajapyykin mikä taas johtaa siihen, että yksitoista vetävää biisiä yhdistyy äänten vyöryväksi massaksi.

Onkin mielekkäämpää puhua huippukohdista huippubiisien sijaan. Ride on sopivan maanisella otteella eteenpäin monotonisesti puksuttava kuusiminuuttinen. Folk of the Twilight Counties (Dreamtime II) taas on lähes progressiivisella otteella kasvava levyn megaeepos.

Whiter Album on pirun pitkä levy, darkwave-vaikutteidensa tähden ei helppo tapaus ollenkaan ja vaatii sulattelua. Olenkin varma siitä, että tuplavinyylimuoto on tälle levylle ehdottomasti suosiollisempi kuin CD, antaen sopivia hengähdystaukoja kuunteluun. Ilahduttava yksityiskohta on vielä levyn valkoisen tyylikkääseen paketointiin nähty vaiva. Ottaen huomioon, että soundit ovat tietoisen 80-lukulaiset ja levy ei varmasti uppoa valtavan suureen yleisöön, on jo CD:n digipackin ulkonäkö tavattoman ilahduttava.

Kokonaisuutena albumi on niin vakuuttavasti ja huolella tehty, ettei sitä voi kuin kehua. On mielenkiintoista seurata mitä Huminoida saa tulevaisuudessa aikaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-05-09
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.