Iida Umpikuja – Iida Umpikuja

Iida Umpikuja eli Iida Leppänen ja Mikko Tirri tekevät naivistista folkia. Omaa nimeä totteleva albumi on kaksikon esikoispitkä, joka ilmestyykin sopivasti kirkassilmäistä poppia aiemminkin julkaisseelta Plastic Passionilta. Laulajatar Leppäsen äänestä tulee mieleen Reginan Iisa Pykäri, toisaalta myös Maritta Kuulan vanhemmat levyt, joskin Leppänen on suoraviivaisuudessaan paljon rosoisempi tapaus ja varmasti kuuntelijoita kahtia jakava. Soitossa kuuluvat akustisen kitaran lisäksi niin bongot, haitari kuin saksofonikin.

Lapsekkuus on yliviljelty termi popissa. Esimerkiksi itse en kutsuisi jo mainitsemani Reginan musiikkia lapsekkaaksi, vaikka yhtyeen levyjä on mediassa muutamaan otteeseen sellaisiksi kutsuttu. Iida Umpikujassa sen sijaan on ehkä kerrankin jotain aidolla tapaa lapsekasta. Leppänen lallattelee lempeistä nokkosista ja kivoista pojista ja muusta mukavasta tavalla joka saisi Kari Peitsamon olemaan ylpeä. Rivit tuli täyteen mutta riimit ei. Toisaalta mukana on virkistävää muottiin sopimattomuutta, uhmakkuuttakin, jota joku toinen voisi kutsua kakaramaiseksi. Sanoitusten naivismi on tavallaan hellyttävää ja toisinaan niistä tulee lävitse teeskentelyn tuntu.

Toisinaan sovitukset ovat niin itseään toistavia, ettei niistä tahdo saada irti mitään. Kitara ja Leppäsen ääni ovat alituiseen läsnä, suhteellisen värittöminä ja jokaisessa kappaleessa on oikeastaan vain se yksi koukku, on se sitten biisin lopussa ilmaantuva saksofoni tai sitten lauluissa kuultavat stemmat. Poikkeuksena on pianon pohjalle rakennettu Bussikuskille, joka taas ärsyttää ihan sanoitustensa tähden. Parempien kappaleiden joukkoon kohoavat melankolisemmat Kosketan sun kättäs ja ehdoton huippukohta Minä ja mielikuvitusystäväni.

Asetelma vaatisi lo-fimpää toteutusta, rosoisuutta ja rakeisuutta. Karkki on kivaa, mutta itse pidän yleensä niistä kirpeimmistä makeisista. Ärhäkkyyttäkin saisi olla mukana. Rakenne on kaiken kaikkiaan itseään toistava kappaleiden ollessa liian monotonisia, jolloin levy voi lyhyestä kestostaan huolimatta muodostua puuduttavaksi kokemukseksi. Parhaimmat kappaleet pelastavat kuitenkin sen verran paljon, että levy on Iida Umpikujan ilmaisusta kiinnostuneille suositeltava hankinta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-05-09
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.