Samuli Putro – Älä sammu aurinko

Voiko kesäpäivän tehdä rennommaks? pohtii Samuli Putro Saaressa on aina sunnuntai -avausraidalla. Huolettomasti soiva kappale antaa osviittaa tulevasta: kesä tulee, murheet eivät paina ja jouten on hyvä olla. Hetkittäin Älä sammu aurinko on kuin tribuutti auringossa laiskottelulle.

Parhaimmillaan se soikin vastustamattoman kauniisti. Akustisvoittoinen poljento nappaa mukaansa, torvet törähtelevät ja viulut sävyttävät miellyttävää kokonaisuutta. On sillä rajalla, onko kokonaisuus liiankin puleerattu. Siis tylsä.

Saaressa on aina sunnuntai nivoo yhteen oivan sävellyksen ja aidon elämän (mökkeilyn) ylistyksen – oli teksti kuinka hölmö tahansa. Siri ja Kanttu pohtii parisuhteen problematiikkaa. Tutun kuuloista tarinaa kiinnostavampi on tapa, jolla Putro sen kertoo. Piikit eivät osu ainoastaan laulun pariskuntaan.

Kun ideat ehtyvät, edes taidokas toteutus ei riitä. Ihmisen tehtävä ja Anna minun mennä ovat väkinäisiä kuin Zen Café maneerisimmillaan. Kliseitä tiputteleva Intiaan muuttuu nopeasti rasittavaksi renkutukseksi, jota ei edes viulu pelasta. Siihen verrattuna jopa Rämpytimies vaikuttaa elinvoimaiselta.

Samuli Putron tyylin tunnistaa oitis, mutta uutukaisella sanojen paino on aiempaa kevyempi. Putro osaa tehdä osuvia havaintoja, tällä kertaa vain näkökulmat eivät ole kovin tuoreita. Kun mies ei myöskään ota kantaa, ja itseironiakin on leppoisaa, sanat toimivat kuin pelimanni-henkisissä vedoissa. Ne kyllä muistaa, muttei niitä juuri ajattele.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-05-30
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.