Raadelma – Vain mielipuoli päästää kaltaisensa sisään

Älkää antako nimen hämätä – Raadelma ei ole mitään ensimmäisellä kotimaisella esitettyä metallia, vaan ihka aitoa proge-indie-pop-rockia. Tiedättehän, sellaista joka toki esitetään kotomaan kielellä, mutta joka voisi olla syntynyt oikeastaan missä päin kulttuurillista länsimaailmaa tahansa.

Raadelma on kuin musiikillinen vastaus Jean-Luc Godardin 60-luvun lopun elokuville. Silmille käyvä taiteellisuus yhdistyy raskaana valuvaan melankolisuuteen, jota ei kuitenkaan tule missään tapauksessa sekoittaa epätoivoon tai suruun. Ennemminkin Raadelman alakuloisuus on sellaista loppuvan kesän, tai laskevan auringon kullattua melankoliaa, jossa piilee suuren kauneuden sielu.

Vokalisti Katri Onnela on paljon vartijana, sillä vaikka monet kappaleet syntyvät polveilevasta soitosta, on laulu lopulta se tekijä, joka veistää niiden toimivimmat puolet esiin. Vain mielipuoli päästää kaltaisensa sisään on mielenkiintoisella tavalla vinksahtaneiden kappaleiden joukko, joka ei kuitenkaan ole mitään outoilua outoilun takia. Näissä biiseissä on lämpöä, näihin kertomuksiin haluaa uppoutua ja tällä soitolla tarinat vahvistuvat. Ainoa ongelma on siinä, että parhaat siivut heitetään heti alkuun, eikä taso pysy aivan niin korkealla, kuin mihin Aavikko ja Kranaatti sen alussa nostaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-05-30
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.