Immolation – Unholy Cult

No niin, nyt ollaan perinteisissä tunnelmissa. Immolation on jo pitkälti toistakymmentä vuotta levittänyt death metallin ilosanomaa Amerikan maalla. Jos sanakirjassa olisi maininta death metallista, olisi sen kohdalla varmaan tämän bändin kuva. Raivokkaita tuplabasarihyökkäyksiä, sahausta, jäistä kissaa sirkkeliin ja örinää. Luulisin että tämä löytää tiensä niiden levyhyllyyn, jotka asiasta ovat kiinnostuneet 😉

Unholy cult ottaa ei-niin-yllättävästi luulot pois heti aloitusraidalla. Materiaali on kyllä tasalaatuista läpi levyn, mutta ehkä tällaista hornaa ei ihan neljääkymmentä minuuttia viitsi kuunnella. Yksittäin ‘käytettynä’ kappaleet ovat kyllä toimivaa örinää. Onhan nykyään hieman kekseliäämpiäkin death -vaikutteisia bändejä, mutta jos pitää nimenomaan tästä perinteisestä isokaliiberisesta konekivääritulituksesta, niin mikäs siinä. Itselleni suurimmaksi ongelmaksi nousi levyn tasaisuus. Kontrasteja, tai edes selkeäsi erottuvia kohtia ei koko levyllä ole käytännössä ollenkaan, melodioista tietysti puhumattakaan. On eräänlainen saavutus tehdä yli neljäkymmentä minuuttia äärimmäisen raakaa musiikkia saamatta mukaan mitään mikä kuuntelijalle jäisi mieleen. Kitarasoolotkin koostuvat ns. triplatiluttelusta, missä vedetään kolmea-viittä nuottia peräkkäin kolmen tilutuksen sarjoissa.

Ei tästä kai muuta voi sanoa. Perinteisen, brutaalin deathin ystävien kannattaa hakea omansa (ja ovat varmaan hakeneetkin), muut voivat kuunnella levykaupassa vaikka kakkosraidan kokonaan. Jos se kolahtaa niin osta pois; sitä samaa koko levy on – niin hyvässä kuin huonossakin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-30
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.