Repuked – Pervertopia

Tukholman yleisissä käymälöissä ja viemäreissä haisee virtsa ja oksennus. Näissä olosuhteissa on jalostunut visvaista death metalia suoltava Repuked, joka kovasti uhoaa raiskaavansa musiikillaan G.G. Allinin ruumiin ensitreffien päätteeksi. Repuked tahtoo olla myös kammottava punkia ja kuolometallia sekoitteleva äpärälapsi. Noh, kovat ovat puheet ainakin, vaan kurkistetaanpa, onko sanoilla mitään virkaa.

Repukedin soitto on melkoista pörinää ja kyllähän tällä jonkinlaista inhoa saadaan aikaiseksi, vaikkei tämä nyt pelota laisinkaan. Inhoreaktioni lähtee lähinnä pulputtavasta 80-lukuisen elektroniikkapelimäisen äänen päästävistä rummuista. Tämä on niin erikoinen ääni, etten tiedä pitäisikö tämän olla hyvä vai huono asia – päädyn jälkimmäiseen, koska ärsytyskynnys ylittyy tämän tästä. G.G. Allin -vainajan kanssa tällä ei ole musiikillisesti mitään tekemistä, ainoat yhtymät saadaan aikaan tietenkin lyriikoiden samanlaisista aiheista, joita nämäkin sällit ovat päästelleet muun muassa tarinoimalla yrjöstä, orgasmeista, kuolleiden panemisesta, huorista ja muusta kivasta.

Pervertopian viehätys ei silti kauaa kanna. Kipaleet ovat äkkiä kuultu ja mitään kovin repäisevää tai erilaista tarjoilua ei ole luvassa. Bändi tekee sen minkä moni muu on tehnyt jo tuhat kertaa aiemminkin, eli tuttaa pihalle äärinopeaa döödistä kera muka brutaalin örinän. Välillä kuolo vaihtuu enemmän punkiksi ja toisin päin, mutta ainoa mikä lopulta jää mieleen, on tuo ärsyttävä rumpusoundi ja hirmuinen hoppu. Ehkä tätä kuuntelee joskus kovassa vitutuksessa, mutta enpä juuri muuta käyttöä keksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2011-06-07
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.