Edorf – Yön elonkorjuu

Ivalosta kotoisin olevan ja sittemmin Tampereelle muuttaneen räppäri Edorfin eli Erik Ingebrigtsenin esikoispitkän ilme on vakava. Edorfin riimit käsittelevät ihmissielun sisäisiä ongelmia pimeine puolineen ja runollisine kuvastoineen mikä on ihan virkistävää vaihtelua yleiseen suomiräbätarjontaan nähden. Ajoittain mennään hyvinkin syvälle metaforiin, uniin ja muihin juurikin yöllisiin syövereihin. Joku roti -jengin tuotokseksi siis hieman erilainen, esimerkiksi Hannibalilta olen ainakin itse tottunut kuulemaan niin sanotusti maanläheisempää materiaalia.

Erityiskiitoksen ansaitsee se, että näin raskasta ja pohdiskelevaa tekstimateriaalia sisältävä levy pitää komeasti tehdyssä kansivihossaan sisällään myös kaikki lyriikat, joita voi selailla ja pohtia silloinkin, kun levy ei satu olemaan pyörimässä.

Toisaalta tällä on valitettava kääntöpuolensa. Riimit tuntuvat välillä liian konservatiivisesti tiputelluilta ja jähmeiltä, turhankin kirjallisilta ja turhan vähän puhekielisiltä – mikä selittänee sen kuinka ne on voitu painaa kansivihkoseen, monet parhaimmista rap-laineista, kun ovat loppujen lopuksi luettuna aika kehnoja ja yleensä vasta rytmi, suullinen ilmaisu ja esiintyjän karisma tekevät niistä toimivia. Sitä ongelmaa Edorfilla ei siis ole. Yllättävän hyvin kuitenkin kirjakieliset höpinät taittuvat Edorfin suussa luontevan kuuloisiksi eli mistään katastrofista ei ole kyse.

Eniten moittimista löydän kuitenkin tuottaja Juan Muteniacin käyttämistä viulumatoista ja muista tumman paksuista tuotantosoundeista, jotka yrittävät painottaa jo valmiiksi raskassoutuista asiaa entisestään ja samalla peittää sitä, että kyseessä on jopa varsin popkaavamaista räpäytystä. Hyvänä esimerkkinä viulumössöstä käy Kylmästä pois tai jo sietämättömästi vinkuva Hiljainen vartija. Joissain kertseissä tulee kummallista “Lauri Tähkä melankolisena” -vibaa, mikä sanomattakin ei ole hyvä juttu.

Levyä ei siis tee hirveästi mieli kuunnella, koska se ei ole lupaavasta ulkokuorestaan huolimatta kovinkaan kokeellinen tai erilainen, pikemminkin kaavoihinsa kangistunut. Parhaiten viulusämplet toimivat albumin aloittavalla nimikappaleella, joka voisi biittinsä puolesta olla joltain kepeämmältäkin levyltä. Paremmin toimii myös Jussi Suonikon soittama niin sanotusti oikea viulusoundi, joka on paljon alleviivaamattomampi kuin turhan korostettu ulinamassa.

Tiivistettynä Edorfin kokopitkä on pohjimmiltaan mallikas, mutta ei sitten kuitenkaan suomiräpin kärkikaartia. Tällaiset levyt ovat aina kovin hankalia arvosteltavia, koska ne voivat pohjimmiltaan olla mitä vain kehnosta hyvään mielialasta riippuen. Totuus on todennäköisemmin jossain siellä välissä, mutta itse koin tämän nyt olevan liiankin tasapaksu kokemus. Jos pitää syvällisemmästä mutta koruttomasta pohdiskelusta ja sitä tukevista taustoista Yön elonkorjuu on varmasti suositeltava hankinta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2011-04-25
Arvostelija : Mikko Lamberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.