Moonsorrow – Varjoina kuljemme kuolleiden maassa

Moonsorrow jatkaa Varjoina kuljemme kuolleiden maassa -uutukaisellaan siitä, mihin se jäi edellisellä pitkäsoitollaan V: Hävitetty (2007). Maailmanloppu on nyt tosiasia, eikä elossa ole enää käytännössä muita kuin muutamia epätoivoisia vaeltajia, jotka yrittävät löytää merkkejä paremmasta. Mutta turhaan. Levyn tunnelma on kauttaaltaan painostavan raskas ja varsin blackmetalmainen, joskin surullisen kauniit melodiat ja mahtipontiset elementit tuovat pieniä valonpilkahduksia. Progemaisiin mittoihin kasvavat kappaleet vyöryvät kuitenkin aina lopulta niskaan sellaisella voimalla, ettei kukaan tai mikään selviä hengissä. Moonsorrow tulee ja Moonsorrow tappaa.

Raitoja levyllä on tällä kertaa seitsemän. Varsinaisia kappaleita niistä on tosin vain neljä; loput ovat kuulokuvia luovia väliraitoja, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Ensitahdit luo murskaavan tappavasti vellova Tähdetön, jota alkavat vähitellen värittää Moonsorrow’lle ominaiset skandinaavisen perinnemusiikin vaikutteet. Vahvasti kerroksittain ja koukeroisesti rakentuu myös Muinaiset, jossa meno on avausta jonkin verran vauhdikkaampaa. Bändin melodisuus pääsee entistä vahvemmin esiin Huudossa, jonka näennäinen keveys ja valoisuus karisevat pois lopun alkaessa häämöttää. Päätössivallus Kuolleiden maa hukuttaa lopulta kaiken toivon huikean äänimassansa alle, ja vokalisti Ville Sorvalikin päätyy viimein korisemaan kuolontuskissaan ja antamaan rikotun henkensä veden virtaan.

Varjoina kuljemme kuolleiden maassa on jälleen huikea näyte Moonsorrow’n kyvystä nitoa yhteen täydellisyyttä hipova paketti mahtipontisuutta, pakanallista raakuutta, herkkyyttä ja hypnoottista progressiivisuutta. Vaikka kappaleilla on pituutta 10–20 minuuttia, ne eivät käy missään vaiheessa pitkäveteisiksi, sillä mukaan tulee jatkuvasti uusia vivahteita viemään tunnelmaa uusiin ulottuvuuksiin. Uutukaiselle on napattu parhaita piirteitä Moonsorrow’n kaikilta edellisiltä albumeilta, ja ne on jalostettu kokonaisuudeksi, jota parempaan bändi ei ole toistaiseksi pystynyt. Eikä ehkä pystykään, sillä tämän parempaa Moonsorrow-levyä voi olla enää mahdoton tehdä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2011-04-25
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.