Jukka Vaissi – Veritas Curat

Mitä on inhimillinen elektro?

Yli 20 vuotta musiikin saralla hääräilleen Jukka Vaissin mielestä hänen debyyttisoololevynsä Veritas Curat on nimenomaan tällaista inhimillisyyden pehmentämää koneellisuutta, eikä mies aivan hakoteillä ole. Sävellyksistä ei löydy juuri perinteisiä rakenteita, sillä teokset enemmänkin virtaavat yhtenä pitkänä äänimassana ikuisuudesta ikuisuuteen kuin toteuttavat vanhoja kaavoja.

Vaissi on kasannut soolonsa ihastuttavan kotikutoisin konstein. Nauhalle äänitettyjä osia on liitetty tietokoneella luotuihin, ja kappaleiden rakenteet elävät sekä joustavat tilanteen mukaisesti, aivan kuten inhimillisen elektron kuuluukin. Instrumentaaliraidat huokuvat menneiden aikojen fiiliksiä ja kiekkoa kuunnellessa mielessä pyörivät Star Warsia edeltäneet 70-luvun sci-fi-leffat, joiden maailmoista osa äänistä tuntuu olevan peräisin. Mielenkiintoisen poikkeuksen muodostaa suorastaan tanssittavaksi klubiraidaksi äityvä Armokone, josta löytyy yllättäen kaikuja 00-luvun kiivaammasta elämäntahdista.

Ainoa raita jolla kuullaan laulua on Hylätty lähiö, jolla Vaissi piirtää kuulijan eteen kuvia nimenmukaisesta paikasta. Herran lauluääni jättää toivomisen varaa, mutta toisaalta kolkko ja ohut ilmaisu sopii mainiosti aiheeseen. Pienen totuttelun jälkeen albumin pisin biisi kasvaa myös erääksi sen kohokohdista. Ehdoton helmi on myös De Profundis Kitty, jonka soljuva kosketinkuvio jää nopeasti mieleen.

Kiekon terävimmät hetket ovat upeita kokemuksia, mutta aivan täysipainoista pitkäsoittoa näin vähillä eväillä ei ole saatu kasaan. Veritas Curat kiehtoo ja kiinnostaa tosin sen verran paljon, että toivottavasti Vaissi jatkaa pian vasta alkanutta soolouraansa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-04-04
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.