Absinthe – Chapter One: Urban Fairytales

Absintti on legendaarinen alkoholijuoma, jonka vaikutuksen alaisena on syntynyt eräitä kirjallisuuden kuolemattomimmista kappaleista. Samoin ”vihreä keiju” on innoittanut lukematonta määrää kuvataiteilijoita, muusikoita sekä säveltäjiä, puhumattakaan kaikista muista luovan työn äärellä enemmän tai vähemmän viihtyvistä ihmisistä.

Yhtyeellä, jolla on otsaa juontaa nimensä tästä jumalaisesta juomasta, soisi siis löytyvän riittävästi persoonallisuutta. Jostain syystä italialainen melodista hardrockia soittava ryhmä on katsonut, että nimi sopii juuri heille. Rohkenen olla eri mieltä asiasta, sillä omissa kirjoissani AOR ei liity mitenkään muutenkaan absinttiin.

Ensimmäisellä parilla raidalla bändi pyrkii olemaan kovin gootahtava, mutta mitä pidemmälle albumi etenee, sitä tasapäisemmäksi pubirokiksi soitto taantuu. Bändi ei ole edes paska, se on vain totaalisen munaton, minkä johdosta tällaiselle roskalle ei osaa olla oikein vihainenkaan. Laulajattaren ohut ääni ei kanna kappaleita ja biisit ovat toinen toistaan mielikuvituksettomia läpilaukkoja kevyen rokin pehmeissä tantereissa.

Yhtye on sittemmin vaihtanut vokalistinsa, mikä on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, mutta matkaa on vielä kovin paljon. Mikäli meno ei tästä muutu on bändillä yhtä hyvät mahdollisuudet osua hitin kohdalle, kuin Yhdysvaltain armeijalla on löytää Osama Bin Laden.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2011-02-28
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.