Risto – 176-671 (Ensimmäiset askeleet)

”No tekis sitten sitä [uutta] musaa”, purnaa nimimerkki psykokarkki Street Spirit -foorumilla. Tähän toteamukseen kiteytyy levyn keskeisin ongelma: kuinka uskottavaa on julkaista kokoelma vain kolmen studioalbumin jälkeen?

Lieventäviä asianhaaroja löytyy, sillä levy sisältää kokoelmille tyypilliseen tapaan kaksi uutta biisiä. Lisäksi levyä voi pitää ikään kuin Veijarit-elokuvan soundtrackina. Valitettavasti uudet kappaleet kalpenevat vanhempien rinnalla, ja trailerin perusteella Veijareista ei jälkipolville kerrottavaa jää.

Ensimmäisiksi askeleiksi Riston tuotokset ovat harvinaisen määrätietoisia. Konsepti on kunnossa jo eponyymistä debyytistä lähtien. Vaikka Sähköhäiriöön ei lopulta kivunnut edeltäjiensä tasolle, kokoelmalla epäsuhtaa ei havaitse. Laajasta aikaskaalasta huolimatta 176-671 soi yhtenäisesti; summittaisen best of -tykityksen sijaan se kuulostaa harkitulta kokonaisuudelta.

Jotain Riston tasosta kertoo, että albumin aikana ei osaa haikailla puuttuvien suosikkikappaleidensa perään. Niitä nimittäin riittää aina Auringon prinsessasta lähtien. Myös RIS-TO-nimellä tehdyt ”lastenlaulut” on karsittu, vaikka levyn otsikosta voisi muuta päätellä.

Risto Ylihärsilän sanoittajankykyjä on aiheesta ylistetty. Ylihärsilä osaa heittäytyä täysin räävittömäksi, mutta tärkeämmäksi nousee hänen välittävä puolensa. Hyvä laulu vaatii myötäelämisen tunteen, ja sen Ylihärsilä hallitsee, oli kyse sadomasokismista tai vieraantuneisuudesta. Alkuperäisiin albumeihin verrattuna 176-671 jää aavistuksen tasapaksuksi – mutta hei, sellaisia kokoelmat yleensä ovat.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-03-14
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.