Stratovarius – Elysium

Stratovariuksen toinen albumi ilman entistä nokkamiestä, Timo Tolkkia, on varmasti pitkälti juuri sitä, mitä suurin osa bändin faneista uskalsi toivoakin. Edellisellä Polaris-pitkäsoitolla kovia kokenut yhtye kasasi revenneitä rivejään ja kokeili rohkeammin uusia suuntia, kun kukin jäsenistä toi suunnaltaan kappaleita uuteen palapeliin. Samalla Tolkin korvannutta Matias Kupiasta ajettiin sisään, joten lopputuloksesta tuli väistämättä hiukan epätasainen.

Elysium on selkeä askel kohti bändin kulta-aikana pidettyä 90-lukua, eli soundillisesti tässä liikutaan jälleen jossain siellä powerin ja progen epäselvässä maastossa. Askel taaksepäin on tosin osittain silkkaa optista harhaa, sillä uutukainen on useilta ratkaisuiltaan selkeästi 10-luvun levy. Yhtyeen onkin onnistunut napata mukaan osia kummastakin maailmasta ja hybridi toimii. Varjopuoli tästä yhdistelystä on tietysti siinä, että näin ei luoda mitään kovin uutta ja ihmeellistä, mutta tuskinpa kovin moni enää edes odottaa stratoilta suurta uudistumista.

Soundit ovat jykevät mutta ilmavat, ja Timo Kotipelto sekä Kupiainen ovat kasanneet suurimman osan kappaleista. Rallit toistavatkin bändin tuttuja teemoja, mutta yllättävimmät onnistumiset koetaan tyystin toisilla rintamilla. Basisti Lauri Porran kynäilemä eeppinen Lifetime in a Moment on jylhää kuultavaa, ja myös kosketinvelho Jens Johansson osuu maaliin The Game Never Ends -siivullaan, joka on samalla koko nivaskan suoraviivaisin vetäisy.

Toiseksi viimeisenä kuultava Event Horizon on kiekon tarttuvin pikalaukka, mutta suoranaiset hitit jäävät tällä erää uupumaan. Vastapainoksi kokonaisuus on tyyliltään ehyt, eikä yhdeksän raidan seasta löydy ainuttakaan suoranaista hutia, mutta ilmassa on silti lievää pettymyksen tuntua. Näillä eväillä olisi pitänyt periaatteessa syntyä jotain huomattavasti timanttisempaa, mutta nyt kasassa on ainoastaan keskinkertaista parempi kiekko. Tilannetta korjaa albumin päättävä, päälle 18-minuuttinen nimikappale, joka massiivisista mitoistaan huolimatta elää ja hengittää halki koko kestonsa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-02-28
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.