Vauva – Luonto meissä

Vuoden 2010 olisi pitänyt olla Vauvan vuosi. Sydän, sydän jättäytyi tauolle suoden näin nuoremmille ja nälkäisemmille mahdollisuuden hyödyntää aukkoa herttoniemeläislähtöisen, raskaan bassolinjaisen progepopin tarjonnassa. Ja kas, näillä nuorilla oli kuin olikin sopivasti valmiina levyllinen uutta materiaalia. Yhtye joutui kuitenkin perumaan maailmanvalloituksensa, kun julkaisijaa ei pitkällisen etsimisen jälkeen sitten löytynytkään. Lopulta 100 kappaleen painoksen omakustannekasetin muotoon materialisoitunutta Luonto meissä -kokonaisuutta kuunnellessa on vaikea ymmärtää nihkeää suhtautumista. Vauva ottaa nimittäin askeleen eteenpäin jokaisella osa-alueella ja tarjoaa helpostikin lähestyttävää, tunnerikasta ja omanlaisesti polveilevaa suomenkielistä rockmusiikkia.

Helsinkiläisnelikko on suoristanut mutkia niin sävellyksissä kuin sanoituksissa kuitenkaan kadottamatta yhtyeen tyyliin olennaisesti kuuluvaa kimurantimpaa terää. Ydinsana lähes kaikessa on pienoisen alkulämmittelyn jälkeen paljastuva luonnollisuus, tai eräänlainen taipuisuus. Moniosaisuus ei tarkoita väkinäistä poukkoilua vaan kappaleet soljuvat eteenpäin ja hengittävät hiljaisista suvannoista rajumpiin hetkiin oman logiikkansa mukaisesti. Laulaja-kitaristi Mikko Toiviaisen erikoinen tapa rytmittää sanoituksia jakanee edelleen mielipiteitä, mutta oikeastaan vain ensimmäinen Tunteet kesken -kappale muistuttaa edellistä Slobby Pink Dreams -levyä vaivanneesta töksähtelevästä litaniasta. Asia korjaantuu heti seuraavaksi. Puhumatta en on täydellinen sekoitus raskaan menevää groovea, tarttuvaa kertosäettä ja yllättäviä käänteitä. Progeksi naamioitunutta iskevää pop-henkisyyttä tarjoaa myös loppua kohden herkistyvä Magdalena ja kasetin pääteeman kiteyttävä filosofointi Erämaan aroille:

Olla osaan luonnossa luonnollisesti, ihmisten joukossa en ihmisiksi
joskus olen kokenut tärkeäksi sen kuinka minuus kohtaa todellisen:
jos olisin olemassa yksin olisiko oleellista odottamista edes jatkaa?
Jos ei olisi muita estämässä rikkoisinko itseni tässä ja nyt?

Suurin edistysaskel ovatkin ehdottomasti sanoitukset, jotka ovat kypsyneet käsittämättömyyksien viljelystä varsin ymmärrettäviksi pohdiskeluiksi esimerkiksi omasta paikastaan maailmassa suhteessa luontoon ja muihin ihmisiin. Epävarmuuksien ja vilpittömyydessään latteilta kuulostavat ajatuksien kirjoittaminen ”paljaaseen” muotoon on aina rohkeampaa ja voimallisempaa kuin niiden kätkeminen abstraktien sanarykelmien taakse. Toiviaisen tekstit eivät sitä paitsi ole mitenkään kliseisiä vaan oivallisesti ja persoonallisella tavalla muotoiltuja näkökulmia asioihin joita useimmat ovat joskus miettineet. Sisällä palaa nivoaa räiskyvästi yhteen tunteiden ilmaisemisen vaikeuden sekä siitä seuraavasta hämmennyksestä ja nuoruuden palosta nauttimisen. Magdalena kysyy mitä on onni, mihin vastaa kasetin pisin kappale Yhä ja sanattomasti puolestaan instrumentaali Onni, joka taas on esityksistä lyhyin.

Moni saattaa vierastaa tällä hetkellä indiepiireissä pienoista renessanssia elävää kasettiformaattia ja pitää myöntää, että kunnollisen kasettidekin uupuessa mieluummin kuuntelisin Vauvan musiikkia muunlaiselta tallenteelta. Suhina ja kuuntelulaitteistoni surkeus tuovat bändin tuotannollisesti hyvinkin hiottuun, mm. selloilla ja taustalauluilla rikastettuun äänimaailman siihen sopimattoman lo-fi-elementin. Kasetissa on tosin se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse kääntää, vaan kaikki musiikki on saatu mahtumaan samalle puoliskolle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-01-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.