James Puhto-Ren – Still on the Road

Puhtoista punkpoppia suomeksi laulettuna, sitä tarjoaa kokkolalainen James Puhto-Ren, joka telakoitui menestyksekkään 90-luvun jälkeen kokonaiseksi vuosikymmeneksi. Tai ainakaan bändi ei julkaissut uusia albumeita 00-luvulla. Viime keväänä punkpopparit julkaisivat kuitenkin yllättäen levyllisen Meiju Suvaksen kappaleita, ja nyt on koittanut ensimmäisen täysin uutta materiaalia sisältävän kiekon aika.

Suurta henkistä kasvua kolmimiehinen orkesteri ei ole kokenut, eikä sellaista kaiketi kukaan odottanutkaan. Suoraviivaiset rokkirallit juoksevat nopeasti eteenpäin ja tarinoiden puolesta bändi on kuin puuttuva lenkki Eppu Normaalin ja Klamydian väliltä. Kieli pysyy tukevasti poskessa ja turha murjottaminen saa väistyä biletyksen tieltä. Siispä Sokeritoukkien on kuoltava tai muuten ei tipu pimppaa, välillä isketään silmä vuorostaan kaverin Goottityttö-ystävään ja teinivuosien ihastuksesta kertova Inkeri – sinäkö se oot saa hymyn nousemaan vastustamattomasti huulille. Suorin rakkaudentunnustus taitaa silti olla Laulu Phil Collinsille, sen verran korkealle jalustalle Genesiksen kannuttaja näet nostetaan.

Hehkutus on tolkutonta, pyörää ei keksitä uudestaan, eikä musiikillinen vallankumous käynnisty tämän kiekon myötä, mutta jotain herttaista tässä rälläyksessä on. Bändi ei osaa vieläkään luoda yhtä tarttuvia ralleja kuin suuret esikuvansa, mutta kyllä Still on the Road jaksaa sentään jonkin aikaa viihdyttää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2011-01-24
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.