Ehnahre – Taming the Cannibals

Tässäpä jotain erilaista jazzin ja äärimetallin välisestä kinkkisestä crossover-maastosta. Erinäköisiä matematiikkaprogeilijoita toki on ylitarjonnaksi asti, mutta death metallia, doomia ja muita rockin rajumpia lajikkeita soitannollisesti vapaammasta vinkkelista lähestyviä yhtyeitä puolestaan hyvin niukalti. Ehnahren The Man Closing Up -debyytti oli lupaava alku, mutta tällä kakkoslevyllään trio on onnistunut kehittämään avantgardemetallista visiotaan kaikilla tavoin vakuuttavammaksi.

Taming the Cannibalsissa hämärän abstraktit ja tiukempaan muotoon sitoutuvat elementit ovat tasaisesti edustettuina ja ennen kaikkea mielekkäässä balanssissa. Strukturoidummat death metal -osuudet mutatoituvat luontevasti doomin verkkaista estetikkaa hyödyntäviin, puhaltimiakin sisältäviin impressionistisempiin maalailuihin. Paitsi sävellyksellisen- myös dynaamisen monimuotoiset kappaleet käyvät välillä hajoamispisteessä ryhdistäytyäkseen napakammiksi metalliryöpytyksiksi. Paras esimerkki tästä tarjotaan heti kättelyssä, levyn avaavassa The Clatterbonesissa.

Vaikka perusmetallistilta tuskin liikenee kärsivällisyyttä Ehnahrelle sanoisin, että yhtye nimenomaan löytää kuulijoita (jos on löytyäkseen) metallin puolelta, koska se ei myöskään romahda täysin vapaaksi metelöinniksi. Ja hyvä niin. Metallista free jazz -fuusiota on jo tehty runsaasti, vaikkapa John Zornin ja kumppaneiden toimesta. Ehnahre on jotain muuta. Se sulauttaa sävellyksen ja improvisaation, kokeilun ja hyväksi todetun onnistuneesti yhteen. Lopputulos on haastavaa ja uskaliaampien taiteilujen kohdalla ristiriitaistakin kuunneltavaa, mutta yhtä kaikki palkitsevaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-01-31
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.