Entombed – Inferno

Ruotsin huonotapainen junttametalliretkue on saattanut kauppojen hyllyille jo kahdeksannen nimeään kantavan täyspitkän. Alkuaikojen deathista on kuljettu pitkä matka, mutta lyijynraskaita riffejä ja bändille ominaista tunkkaista soundia ei vieläkään tarjoilla hopeatarjottimelta. Kitaristikaksikko Alex Hellid-Uffe Cederlund panee kitarat kurnuttamaan rumasti ja matalalta rupisammakoille ominaiseen tyyliin, ja viiksissään ja lippiksessään aina yhtä viehättävä Peter Stjärnvind takoo tynnyreitään armottomaan tapaansa. Vokalisti Lars-Göran Petrov täyttää myös lauluraidat helposti tunnistettavalla raspikurkullaan. Bändi on vireessä, ja huolella mietitty soundi toimii.

Levyn avaa pirteä kappaletrio Retaliation-The Fix Is in-Incinerator, joista varsinkin marttiservomaista rumpalointia esittelevä viimeksimainittu herättää hyväksyvää nyökkäilyä. Lyhyehköt kappaleet eroavat sopivasti toisistaan, ja kuulijan olo on parhaimmillaan kuin makaisi alasimen ja vasaran välissä – nauttien joka iskusta.

Jatkossa kokeneelle bändille tapahtuu kuitenkin jotain kummallista – kappalemateriaalin taso putoaa kuin kuuluisa lehmän häntä, ja varsinkin puolivälin jälkeen biiseistä saa löytämättä hakea aidosti onnistuneita sävelkulkuja. Pääsääntöisesti kappaleiden rungot ovat ihan kuunneltavia, mutta kertosäkeissä koukut ja ajatukset hukkuvat, ja bändi uppoaa omaan monotoniseen rynkytykseensä. Tuntuu kuin porukka hakkaisi päätään harmaaseen kiveen pääsemättä läpi, vaikka olisi viisaampaa kiertää. Yllättävä pianovälisoitto Intermission tarjoaa tauon junttaukselta, mutta senkään olemassaololle on vaikea keksiä muuta syytä kuin pakollinen vaihtelun hakeminen.

Inferno on hämmentävä levy. Erittäin hyvistä puitteista huolimatta Entombed sortuu pahasti keskenkasvuisiin sävellyksiin. Pieniä hyviä ideoita on siellä täällä, mutta niiden yhdistäminen joukoksi hyviä kappaleita on tällä kertaa osoittanut yllättävän vaikeaksi. Mukavan ummehtuneen soundin vastapainoksi Entombed tarvitsisi raitista ilmaa sävellyspuolelle, ettei seuraavasta levystä tule yhtä nihkeää. Tällä kertaa ärsyttävä mitäänsanomattomuuden tunne ei hellitä ennen levyn loppua.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-24
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.