Jeff Beck – Jeff

Uusimmalle julkaisulleen on ex-Yardbirds-kitaralegenda haalinut useamman tunnetun ammattimuusikon laajalta genrespektriltä – aina tanssimusiikin puolelta London Session Orchestraan saakka. Vierailevia tähtiä on kuin rap-kiekolla konsanaan. Vaikka ympärillä hääriikin jos jonkinmoista porukkaa, ovat Beckin juuret yhä näkyvissä. Yhtymäkohtia levyltä löytyy varsinkin Grammy-palkittuun Guitar Shoppiin, osittain materiaalin radikaalisti vaihtelevan tyylin vuoksi.

Curvesta ja Recoilistakin tunnettu Dean Garcia kantaa kortensa kekoon sekä yhtenä instrumentalisteista että tuottajista. Miehen kädenjälki on helposti tunnistettava ja osuu ammattimaisesti millilleen kohdalleen. Etenkin monipuolisessa Seasonsissa otetaan kaikki irti monipuolisesta muusikkokatraasta.

Rytmisen toteutuksen onnistuminen vaihtelee rankasti kappaleittain. Beckin eloisa soittotyyli kärsii ajoittain konetaustoista, vaikka kyborginomainen ihmisen ja koneen symbioosi toimii kyllä hetkittäin mainiosti. Raidat, joilla rumpusetin takana heiluu mm. John McLaughlinin ja Annie Lennoxin kanssa aiemmin työskennellyt Steve Barney groovaavat asteen verran hehkuvammin.

Tony Hymasin pelkkä läsnäolo tuntuu taas kerran tuovan Jeff Beckin parhaat puolet esiin. JB’s Blues ja Why Oh Lord Why? sisältävät sykähdyttäviä soundeja, sekä vaikuttavia tunnelmia ja melodioita juurevan bluespohjaisilla harmoniakuluilla. Vastapainoksi yllätyksettömälle yhdistelmälle Beck ja Hymas esiintyy platalla myös Apollo 440, jonka kanssa toteutetut kaksi kappaletta edustavat levyn tasapainottominta ulosantia.

Ajan hengen mukaisesti on miksaus toteutettu erittäin aggressiivisesti ja kokeellisesti, mikä kieltämättä hioo platalle lisää särmää. Äänimaailma on tyylikäs ja harkittu. Etenkin Jeff Beckin kitaroista saadaan irti niin ylimaallisen upeita ja omaperäisiä soundeja, että jopa Robert Fripp olisi mielissään. Ainoastaan vokaalisamplet eivät oikein aina saa ilmaa alleen.

Jumalainen kepittäjähän tässä on kyseessä. Jeff on uskomaton yhdistelmä sielukasta ja taitavaa soitantoa. Kenen hyvänsä kynästä ei tällainen sooloilu menisi läpi. Aavistuksen verran kapeaa on musiikillinen tarjonta nytkin. Etenkin sovituksellisella puolella on selkeitä puutteita, ja välillä levy maistuu hieman kuivalta. Lisäksi soittajakaartin jatkuva vaihtelu vaikeuttaa levyn linjavedon toimivuutta. Joka tapauksessa niin soitto- kuin tuotantotekninenkin toteutus hipoo täydellisyyttä, ja tämä lopulta kallistaa vaa’an nelosen puolelle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-13
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.